Kjäh kjäh

Tein saman minkä tein melkein vuosi sitten. Eli salakuljetin meille hamsterin! Tällä kertaa ihan "oikean" sellaisen, en mitään kääpiömallia. Käväisin Masalassa kaverin kanssa muinamiehinä ja kotiin tullessa kävelin lastenhuoneeseen laittamaan häkin paikoilleen, menin keittiöön ja aloitin ruoan valmistuksen.
Mua ei ole edes epäilty! Mies istuu autuaan tietämättömänä ystävänsä kanssa lipittämässä kahvia. Ihme että edes pikkutytöt eivät ole mainostaneet uutta hankintaa. Ehkä ne on tottunu näihin mun kuvioihin?
Luonnollisesti jossainvaiheessa ukkokulta varmaan hoksaa että kämpässä asuu yks jyrsijä lisää..Mutta sitten voin todeta että "sehän on ollut meillä jo viikkokausia". Mutta joo..Nyt täytyy antaa uuden asukkaan kotiutua rauhassa. Laitoin kyllä herkkuja ja vähän uusia virikkeitä kaverille, mutta syvempi tutustuminen aloitetaan huomenissa.

kunhan päivitän

Olin koko talven odottanut kesää. Mähän olen kesäihminen. Mutta nyt alkaa jo mieli muuttua. Sen verran hiostava keli on vallinnut. Mutta ei se loskasohjokaan kyllä houkuta. Kaipa se on niin ettei sitä ole mihinkään koskaan täysin tyytyväinen.
Tuttuun tapaan mulla ei ollut aiheen aihetta kun kirjauduin blogiin..Pää lyö tyhjää. En varmaan jaksa hamsteristakaan kertoa, siitä on kirjoiteltu ihan tarpeeksi. Hengissä ja kunnossa se on...thats it. Mukulat kasvaa ja kehittyy..Henkisestä tasosta en ole aina niinkään vakuuttunut, mutta kaipa silläkin alalla jotain edistystä käy. Tosin esikoisesta olen alkanut epäilemään jonkinmoista taantumista. Ovella kolkutteleva teini-ikä ei tuo ehkä nuoren naisenalun parhaita puolia esiin. Ennen leppoisa mimmi, on nykyään kipakka typy. Ei minulle niinkään (kun ei uskalla muahaha) mutta sisarilleen. Turpa menee mutkalle ja ääni kimakoituu aika herkästä. Ja minulle jos suutahtaa niin sen tietää siitä että äsken paikalla hyörinyt neiti painelee kannat kopisten vessaan. Siellä se sitten ilmeisesti irvistelee, pui nyrkkiään ja ajattelee rumia minusta. Oliskin mielenkiintoista asentaa kamera sinne ja katsoa mitä se tekee siellä silloin kun painuu mököttämään.
Jossainvaiheessa mökötys saa sen pisteen että tyttö suvaitsee aukoa lukitukset ja laahautuu marttyyrimaisesti huoneeseensa. Yleensä kuitenkin jonkun mutkan kautta...Ja kummallisesti minä satun aina olemaan siinä mutkan varrella. Eli toisinsanoen käy näyttämässä naamaansa joka on loukkaantuneen näköinen. Sitten hiljaa vetäytyy kammariinsa ja odottelee siellä tulenko keskustelemaan. Jos asia on ollut turha, saa odotella tovin,koska en ole menossa. Ja jossainvaiheessa tyttö luovuttaa ja tulee muinamiehinä taas muun perheen pariin. Jos asia on keskustelun arvoinen niin sitten jutskaillaan ja sovitaan asiat kuntoon. No mutta joo...Lähden pyykkiä ripustelemaan tästä.Moro!

Liian pitkästä aikaa

Tattadaa! Tässä kirjoittelee nyt suht'tuore kolmekymppinen muija. En tunne itseäni fixummaksi tai aikuisemmaksi kuin vuosi sitten. En ole saavuttanut mitään hohdokasta. Eli kehitystä ei ole tapahtunut missään muualla kuin ihosolukoissa jotka siis ovat alkaneet sotia nuoruuden hehkua vastaan. Ei sillä että meikäläinen olis koskaan kauheesti hehkunutkaan, mutta ei mulla sentään uria ollu naamarissa. Mutta nyt on. Selvä ryppy heti nenänpielessä. Se on tyhmä ja mä hinkutan siihen jotain 30-vuotiaiden ryppyrasvaa ja toivon et se katoais. No eihän se tietenkään katoa vaan lähettelee vaivihkaa etäpesäkkeitä ja kappasvaan joku kaunis (eli ruma) päivä naama näyttää kuivalle rusinalle. Rasvaile siinä sitten ihopoimuja ja lötkyvää naamanahkaa. Jippii.
Ja entäpä harmaat hiukset? Mulla on esiintynyt yksittäisiä kappaleita ja aluksi olin niistä hyvinkin innoissani. Ajattelin että olen nyt vanha,viisas ja harmaa. Mutta todellisuus on iskenyt ja hokasin että se totuus onkin vain vanha ja harmaa. Onneksi hiusvärit on keksitty. Jäljelle jää enää vaan se vanha.
Siitäpä tulikin mieleeni että kun alaikäiset väärentää henkkareita ollakseen vanhempia, niin miksei vanhat väärennä henkkareita ollakseen nuorempia? :P Pääsis lastenlipullakin hyvällä tsägällä. Tai no ei ehkä enää tässä vaiheessa ku minä, mutta pikkasen aikasemmin.

Heippa vaan!

Ohhoh..Olin jo melkein unohtanut että mulla tämmönen blogi onkaan. Jokin aika sitten välähti mielessä, mut se oli sen verran nopea väläys ettei jättänyt pysyviä jälkiä.
No here I am now..Ja mistä nyt muistui yht'äkkiä mieleen tulla horisemaan...Siitä että MÄ HALUAN AKVAARION!
Blogiani aikaisemmin lukeneet tietävät tarinan Mössöstä..Eli meidän hamsterista. Tietävät mun etukäteissuunnitelmat,juonet ja muut. Nyt katsoisin sopivan ajan kuluneen jotta kehtaisin juonitella taas.
Eikös puoli vuotta ole ihan sovelias aika antaa toiselle aikaa tottua ennen kuin shokeeraa taas? Mun mielestä on. Ja siksipä mun täytyy nyt tarkkaan miettiä miten toteutan kuvion.
Tekis mieli ihan reilusti kinuta ja vinkua siunausta akvaarion hankintaan, mutta siinä on riskinsä. Nimittäin sen jälkeen jos on saanut hyvin selkeäsanaisen "ein", on paha lähteä muina miehinä roudailemaan minkäänsortin kalamaljoja. Joten mä en taida kysyä asiasta enää mitään..Ja keskityn itse rikoksen suorittamiseen.
Sehän on vähän kuin kysyis pankin johtajalta "saanko lainaa?" Johtaja vastaa "ET!"..ja kun oikein kovin ois tarvetta niin ei auta kuin ryöstää.
Joten mullekaan kun ei tässä muita vaihtoehtoja jätetty kuin juoniminen,niin minä juonin. En kai mä nyt ilman akvaariotakaan halua jäädä!!
Mutta mutta..miten ja mistä mä hankin sen kapistuksen..ja miten mä voin sen viikon-pari seisotella vesiä siinä toisen huomaamatta? Jos onnistuis iskee kalat veteen samantien niin se olis kerta isku ja yhdet huudot. Mutta jos mä ensin kuljetan tänne akvaarion niin siitä tulee sanomista..Ja sitten saan sen selvääkin selvemmän "ein" itse kaloille. Mikä järki sillä tyhjällä vesiastialla sitten on? Ei mikään! Mutta jos hankkiskin sen verran näpsäkän kokoisen akvaarion että sitä vois pitää pikkuvessassa kunnes siihen saa laittaa kaloja?! Mutta siinä on riskinsä. Ainakin kun kotona asuu hyvin puhelias 3v. Eli mun pitäis salata se myös kakaroilta! Hitsi.Tätä täytyy miettiä.

Yöllistä asiaa

Kello on kaksi...Yöllä. Makoilen tässä ja ajattelin ennen koneen sulkemista heittää muutaman sanasen tänne blogiin. Tapani mukaan asiaa ei ole, kunhan jorisen omiani.
Voisin kertoa Mössön (eli sen salaa ostetun kääpiöhamsterin) kuulumisia vaikka..Eli reilu 5kk sitten hankittu kaveri painoi meille tullessa vaivaiset 22 grammaa ja nyt pikku-isännän paino lähentelee kuuttakymmentä grammaa. Ihana pehmeä pikkukaveri siis. Mössö harrastaa ennenkaikkea ruokailua, mutta kuntoilee mielellään hienossa puisessa juoksupyörässään. Jostain syystä pesämökki on useinmiten tyhjänä ja Mössö asustaa vessansa perinmäisessä nurkassa..Etuosaan tekee tarpeet ja takaosaan (jonne pääsee takakautta) on tehnyt vessapaperisuikaleiden avulla pesän. Aluksi ajattelin että jopas on hölmö eläin kun ei älyä hienoa koppiaan asuttaa,mutta nyt olen tullut siihen tulokseen että eläin onkin harvinaisen nerokas! Mikäpä sen kätevämpää kuin hakea yläkerrasta (kyllä,hänellä on yläkerta) sapuskaa,painella kämpille joka itseasiassa onkin vessa. Eli syö,käppäilee pari askelta,tekee tarpeet,käppäilee pari askelta ja käy nukkumaan. Miksi kummassa pitäis käydä jossain kolmannessa mökissä unilla?

Pitkästä aikaa!

Hellurei ja hellät tunteet! Olen hieman laiminlyönyt blogiharrastustani ja viimeisin juttu tais olla marraskuulta..Nyt on siis helmikuu ja eletään jo ihan eri vuottakin. En meinannut salasanaakaan muistaa, mutta lopulta sain osumaan oikein. Jes!

Ja sitten asiaan. Otan kantaa kännyköihin. Ja nimenomaan kosketusnäyttösellaisiin. Hankin n. kuukausi sitten sellaisen..Itseasiassa viime kesänä koin ensikokemukseni koskiksen kanssa anopin kännyä räpeltäessäni,enkä voi sanoa ihastuneeni. Silloin ajattelin että mulle ei tommosta tule.Ei ikinä.
Nooh koskaan ei pidä sanoa ei ikinä. Koska se ikinä koitti eräänä kauniina päivänä jona jalkauduin kera aviopuolisoni Saunalahden liikkeeseen ostamaan isännälle uutta telefoonia. Kaikenmaailman iPhonejen,nokioiden,galaxien jne keskellä aivojen sähkökäyrä sekosi ja vaati uutta teknologiaa käsilaukkuuni.
Sydämeni vei ZTE-merkkinen kosketusnäyttöihme joka kieltämättä on aika mukava ajanviete. Mutta koska kyseessä on kuitenkin ensisijaisesti PUHELIN olisi hirvittävän kätevää jos sillä soittaminen,puheluiden puhuminen tai vaikka edes tekstaaminen sujuisi hitusen helpommin!
Puhelut katkeavat vähän väliä kun kosketusnäyttö koskettaa naamaa..Tekstiviestien kirjoittaminen on ärsyttävää kun pitäisi osua pikkuruisiin kirjaimiin litteällä pinnalla..Ja mitenköhän monta häirikköpuhelua olen ihmisille tahtomattani soittanut? Senkus vähäsen lipsahtaa ja kohta lukee että luuri soittaa henkilölle X. No siinä tulee luonnollisesti paniikki painaa punaista luuria.MUTTA KUN TÄSSÄ PUHELIMESSA EI OLE punaista luuria!!! Painan siis aina vahingossa ns.takaisin-nappulaa ja joudun koko soittotilanteesta "kotisivulle" ja sitten joutuu veivaamaan ja vatkuttamaan ties miten että saa näytön taas siihen tilaan missä vilkkuu soitettava puhelu.  Aivan järkyttävää stressiä siis tuo.
Mukavaa puhelimessa taas on se,että pääsen nettiin rajattomasti (netin käyttö kuuluu veloituksetta liittymään) ja voin tylsissä tilanteissa paeta nettiin. Ladattavat sovellukset ja muut tietysti kiehtovat myös. Olen ladannut puhuvan kissan joka matkii mitä sille sanoo..sitä voi myös silittää tai hakata. Yleensä hakkaan.
Sitten on muutama "värityskirja" lapsille ja jonkinlainen painokäyräjutska..ja "naiskalenteri" jota lie turha sen enempää kuvailla..Juu ja facebook löytyy luonnollisesti. Fart trick-sovelluksenkin olen ladannut. Eli siinä on reilu parikymmentä erityyppistä pieruääntä. Älkää kysykö miksi lähes kolmekymppinen perheenäiti on tämänkin ladannut.