tylsyyyyyyyys!!!!!!!!!

Tänään on netti jumitanut ja tökkinyt oikein olan takaa! Hermot menny jo monesti. Eipä se sillon jumita kun ois jotakin vähemmän tärkeetä surffattavaa..Mutta että just nyt kun mulla on aivan super tylsää+ piti käyttää nettipankkia. No, nyt taas toimii. Saa nähdä kuinka kauan.

Mitään asiaahan tässä ei taas ollut...meinasin kirjoittaa lumesta, mutta ei siitä ole mitään hyvää sanottavaa kun se on tommosta loskavelliä vaan. Lapsetkin on ihan tylsyyksissä täällä. Pikkuset lompottaa mun kengät jalassa ja isommat lojuu tässä sohvilla. Ollaan oikein energisen oloisia kaikki. Niin varmaan.
Miesrukka raataa töissä ja olen miljoonat häirikköpuhelut tehnyt sinne kun on tosiaan niiiiiin tylsää. Facebook on myös tosi unelias...Telkusta ei tule mitään. Toisaalta onhan tässä olemisessakin oma onnensa.
Mössö-hamsterikin on tänään ollut aika tylsä.Kaivellut vaan purujen alla ja touhuillut omiaan. Ankeeta.
Olispa jokin harrastus.Jokin jossa olis hyvä. Osais vaikka ommella tai kutoa hienosti. Tai maalata tai piirtää...Taikka kirjoittaa kirjaa. Tai osais jotain hienoa itsepuolustuslajia ja vois halkoa tiiliskiviä otsalohkolla tai jotain. Mutta kun ei osaa.
Musta tulee mummona varmaan semmonen joka istuu keittiön ikkunassa pitsiverhon takana ja kyyläilee pihan tapahtumia. Kiikarit mulla on jo kaapissa odottamassa tätä tulevaisuuden harrastusta. Pitäiskö hankkia kunnon vihko ja kyniä niin vois pitää kirjaa kans kuka liikkui mihinkin ja monelta?

Sekavaa

Päässä risteilee aivan sekavia ajatuksia. Välillä rauhallisemmin ja välillä levottomammin. Muistan ystävääni joka hetki..Ystävääni joka on sairaalassa siis. Vaikka tekisin mitä tahansa, takaraivossa jäytää ikävä. Ikävä on todella suuri. Oli minulla aikaisemminkin ikävä, koska viime näkemästä on aikaa, mutta nyt ikävä on todella kova. Nyt sitä huomaa miten sitä aina on muka niin kiireinen ettei ehdi tavata. Tai muuten vain saamaton. Näin ei saisi olla. Nyt olen saanut rankan opetuksen siitä...Onneksi en kuitenkaan sitä rankinta.

Joinakin hetkinä muistelen meidän yhteistä taivalta..Meidän Tallinnan reissuja, meidän linnanmäen toilailuja, yökyläilyjä...Paljon on koettu ja jaettu. Niin iloja kuin suruja. Ollaan yhdessä koettu hienoja asioita..ja myös vaikeita. Ja tällähetkellä on sanomattakin selvää että on menossa se vaikea-aika. Mutta ainakin minusta tuntuu että tämä toi meitä taas lähemmäksi toisiamme. Viimeisen vuoden ajan olemme molemmat olleet tahollamme aika kiireisiä ja keskittyneet enempi ehkä muihin asioihin kuin ystävyyssuhteisiin. Näin ainakin minulla. Koska neljännen lapsen jälkeen rakas harrastukseni - puhelimessa puhuminen- on käynyt lähes mahdottomaksi, olen aikalailla eristäytynyt tavallani. En ole "kyläluuta"-tyyppiä..ja nyt kun ei tule kenenkään kanssa pahemmin soiteltua,kontaktit on enimmikseen facebookissa. Kuulostaa todella säälittävältä, mutta elämäntilanteeseeni juuri sopivaa. Näin koen itse. Ystäväni taas on enempi soittelijatyyppiä...joten omista "muutoksistani" johtuen yhteydenpito on vähentynyt. Mutta sehän ei tarkoita sitä etteikö hän (tai ne muut joiden kanssa vähemmän kontakteeraan nykyään) olisi mielessäni usein.
Jokatapauksessa nyt on järkättävä niitä rakoja soitella. Vaikka väkisin.

Eipä tässäkään kirjoittelussa ollut päätä eikä häntää..ei edes keskivartaloa, kunhan näpyttelen. On vain niin kummallinen olo.

uhmis talossa

Eilen illalla lapsi nro 3. ilmoitti että haluaisi leipoa pipareita..Sitten ideasta kehittyikin suklaakeksien leipomista ja lopulta juhlintaa. Elikkä tänään meillä leivottiin aivan mahtavan ihania suklaahippukeksejä,poppailtiin popcorneja,tehtiin iso kannullinen mehua johon laitettiin jäisiä mansikoita kellumaan..Ja puhallettiin muutama ilmapallokin tunnelmaa kohottamaan.
Omat tunnelmat eivät sinänsä hio kattoa ystäväni uutisista johtuen, mutta aina on ilo seurata innostuneita ja onnellisia lapsia. Lapsen ilo kun on sitä aidointa mallia.
Kiikutin vähän keksejä naapuriinkin ja hörppäsin sumpit siellä. Nyt kaduttaa tosin että tulin takaisin tähän hullunmyllyyn. Kuten olen joskus ajat sitten kirjoittanut, tällä kolmivuotiaalla on hirrrrrrrrrrrrrrrrrvittävän ruma rääkymisääni. Ja nyt kun siihen yhdistää tuon ihanan kolmenvuoden iän,niin yhdistelmä on mitä kamalin. Tässä kirjoittaessanikin neiti rönkyy aivan turhaa vieressa ja draamailee. En ymmärrä syytä, sitä tuskin oikeastaan onkaan. Mistä vain kun saa revittyä rääkymistä. Mutta mulle on kasvanut suodattimet korviin, eli kykenen sulkemaan rääkymiset pois tajunnasta ja keskittymään muuhun. En suostu menettämään hermojani yhden pienen naperon uhmailusta. Lähinnä huvittavaa katsottavaa kun elämä on niiiiiin vaikeaa että!
Eilenkin nukkumaan mennessä maailma kääntyi yllättäen ylösales ja alkoi puolentunnin raivarit. Hetken seurailin ja koitin saada kontaktia,mutta turhaan. Joten lähdin hetkeksi katsomaan telkkaria ja palasin sitten kysymään josko riittäisi. Ei riittänyt. Tyttö sitkutti jalkojaan ja oli vaan pahalla tuulella..Otin syliin ja halin ja juttelin...ilman vaikutusta. Mutta kun ehdotin että jospa taas lähtisin muualle, niin napero ojensi kädet ja sitten halittiin. Mutta uhma ei antanut periksi. Vielä piti ihan mallin vuoksi vinkua ja rönkyä.
Muistan kuinka nuorempana äitinä tämmöinen rasitti joskus henkisesti..Nyt tässä lähestyessä kolmeakymppiä pikku raivohetket ei liikauta eikä väsytä. En voi sanoa ettäkö nauttisinkaan niistä, mutta en ainakaan ota paineita. Jos on raivari niin se menee ohi kyllä. Ja raivareiden väliin mahtuu sitten niitä ihania hetkiä.

Seuraavassa tämän hetken keskustelu:
A= lapsi
I= Iman,eli minä

A= Telkkari on tyhmä!
I= miksi niin?
A= se on tyhmä telkkari! SE ON TYHMÄÄÄÄ!
I=..........Noniin mitäs nyt kiukuttelet
A= Tyhmä telkkari! Tyhmä telkkari!Tyhmä telkkari!
I= Miksi se on tyhmä?
A= koska se on tyhmä.
I= miksi kiukuttelet nyt kokoajan
A= en ikinä haluu mennä uimaan en ikinä. en ikinä!

Että näin... hehe.

Tarve kirjoittaa

Pään sisällä velloo ajatuksia ja tuntemuksia..En tiedä mihin niitä purkaa..Joten kirjoitan. Mikäli luit edellisen bloggauksen, ymmärrät mihin liittyy.
Olen nyt googlettanut ja lukenut mielipuolenlailla leukemiasta. Haluan ymmärtää täysin mitä tämä sairaus tarkoittaa. Ennen se on vain ollut yksi pelottava sairaus muiden joukossa. Nyt se tuli lähelle, ja minun on pakko tutustua siihen. Haluan imeä tietoa, jotta ymmärrän mitä rakas ystäväni käy läpi..mikä hänen elimistössään ei nyt toimi tai toimii väärin. Haluan tietoa hoidoista, paranemistarinoita..Sairastuneiden kokemuksia ja ennen kaikkea heidän henkisiätuntemuksiaan. Haluan vain tietää, että voin olla tukena ja apuna niin hyvin kuin voi!
Ehkä tämä kaikki on jonkinlaista terapiaa itsellenikin. En pystyisi vain istumaan ja suremaan. Suremaan en nyt suostu,vaikka surullinen olenkin. Mitään ei ole menetetty. Edessäpäin on vain hirmukokoinen lohikäärmehirviö..Nimeltänsä Leukemia. Ja sen lohikäärmeen ystäväni joutuu kohtaamaan yksin, miekkanaan uskonsa,toivonsa,voimansa ja kehonsa. Minä en voi asettua hänen tilalleen taistelemaan, mutta voin valmentaa häntä ja luoda häneen taistelutahtoa entisestään!
Ystäväni on onneksi taistelija. Sanoihan hän itsekin että ei kyllä luovuta. Ihailen asennetta, se on juuri oikea!
Uskon että hänen tahdollaan ja jääräpäisyydellään (rakkaudella ;) ) hän voittaa taiston. Ja jokainen hänet tunteva kyllä sisimmässään tietää minkämoisen sissin tämä sairaus "valitsi" kohteekseen..Voittajanaisen joka näytti jo syntyessään mistä on tehty! Sillä hän syntyi etuajassa..."huonoilla" keuhkoilla..vietti elämänsä ensimmäiset vuodet suurimmaksi osaksi sairaalassa...Ja taisteli itsensä johtoon. Raudasta tehty urhea ihminen joka on valmis tekemään mitä tahansa poikansa eteen. Nyt se "mitä tahansa" on tämän sairauden nujertaminen...Ja sen hän myös tekee!

Elämä

Elämä voi yllättää. Niin positiivisesti kuin negatiivisestikin. Tänään se yllätti negatiivisesti. En soimaa kohtaloamme, mutta tunnen suurta surua ja huolta tiedosta jonka tänään sain.
Rakas ystäväni, enemmän kuin ystäväni..sanoisin siskoni, sai tänään leukemiadiagnoosin. Leukemia oli vain yksi arveluista kun häntä tutkittiin osastolla...En koskaan ottanut tätä vaihtoehtoa tosissani. No, nyt se on totta. Ensireaktio oli kummallinen aalto joka pyyhkäisi sisuksissa..Seuraavaksi pääsi pieni itku..Sitten tuli levottomuus..sitten soitin hänelle. Miten avuton olo sitä olikaan..Ei löytynyt lohdun sanoja..Mutta kuuntelin..ja yritin kannustaa. Sitähän juuri nyt tarvitaan. Voimaa. Ja jos ystävän voimat loppuvat, minä annan omastani. Olen valmis luovuttamaan hänelle verta,luuydintä...ihan mitä vain tarvitaan ja jos omani on sopivaa. Annan vaikka toisen silmäni hänelle.Vaikka molemmat.
Kun rakas ihminen sairastuu vakavasti, huomaa ja ymmärtää miten rakas hän oikeasti olikaan. Huomaa kuinka huono ystävä on itse ollut. Kuinka olisi voinut soitella ja vierailla useammin. Näinhän se usein menee.
Mutta onneksi asian voi korjata. Voin olla parempi ystävä nyt. Otan velvollisuudekseni potkia häntä eteenpäin silloin kun hän ei jaksa, luoda toivoa silloin jos hänelle tulee halu luovuttaa, piristää häntä silloin kun hän on surullinen...Tukea silloin kun häntä pelottaa. Aijon olla hänelle enemmän kuin pelkkä olkapää. Ja yhdessä me nujerretaan se katala tauti! Minä en päästä ystävästäni irti!!!!!!!!

Takapakkia

Kirjauduin juuri taas kalorilaskuriin...Ennen kesää käytin ahkerasti ja toimi aika hienosti painonhallinnan tukena..Viimeisin kirjaus oli 64,4kg ja painohan tippui vielä tuon jälkeen..Oli kesäkuun lopulla 62...Mutta nyt killutaan taas seitsemässäkympissä...Inhottavaa. Vedin tänään yli 1300 kaloria YLI kulutukseni...Ja tällä linjalla olen ollut jo kauan. Nyt saa riittää! Tänään pitkästä aikaa oikeasti tuntui pahalle katsoa itseäni. Tätä fiilistä olen odottanut. Että tulis se tarmo taas aloittaa itsensä muokkaaminen keveämmäksi. On ollut pitkään sellainen hälläväliä-fiilis. Olen vaan halunnut nauttia mässäilystä ja vaimentanut pääkopasta kuuluvat vastalauseet. Laihdutuksesta ja herkuttelusta valitsin herkuttelun. Se on paljon kivempaa! Mutta nyt Luojan kiitos tuntuu että haluan valita laihiksen. Ilman tätä "tuntua" on turha yrittää. Yritin ehkä kuukausi sitten kaksi päivää..Ilman tosissani oloa ja ei onnannut. Ajattelin sitten että vedetään nyt kaksinkäsin mässyä ja rasvaa niin kauan kunnes joku ääni siellä päässä hommaa megafonin ja rääkäisee siihen kunnolla. Nyt taitaa olla megafoneilla kunnon kuoro meneillään,siihen malliin alko huuto.
No, tässä ähkytilassa ei nyt heti tartuta toimeen ja aleta esim. kuntopyöräilemään. Lillun nyt tässä äklöällötys sokerin yliannostuksessa ja saatan vielä myöhemmin poksautella pussillisen popcorneja..Vaikka ei niitä poppareita oikein mieli tee..Mutta pussi pitää saada hävitettyä ja koska nyt alkaa tiukempi kausi herkutteluista,pitää tämä "viimeinen" mässypäivä vetää pitkän kautta. Vaikka väkisin.

X-files on avattu

Noniin..Ei mennyt ihan putkeen Mössön vastaanotto isännän puolelta. Kyllä hamsu pisti hymyilyttämään ja ilmiselvästi piti siitä, mutta kehoitti palauttamaan sen pikimmiten. Johon tietenkin vastattiin että ei sitä voi palauttaa eikä palauteta! No periaatteen miehenä ei ole vieläkään antanut täyttä siunaustaan hamsterinpitämiselle..."Miettii asiaa"...Eilen oli kyllä aika jyrkkä "ei"..Mutta nukkumaan mennessä lupasi miettiä. Tänään kun soitin töihin ja kerroin että hamsun nimi on Mössö, mies totesi "eikä..vaan Seppo"..Eli pientä pehmiämistä havaittavissa. Mutta kun kysyin että "no pidetäänkö me se?" (Ja mehän pidetään!!!!!) niin vastasi että miettii...
Huomenna tulee miehen ystävä syömään ja aijon kyllä pistää lapset esittelemään ylpeänä lemmikkiään ja sitten tulen ohimennen mainitsemaan että herra aikois riistää meiltä tän onnen...Niin toivon että saan taas yhden äänen puolelleni. Jos se kamu sanois ukkelille että "mitä sä nyt oot noin tiukka"..Esimerkiksi.
No...Jotain hyvää tässä kokemuksessa kuitenkin oli..Liskoja en viitsi roudata.. Ja hyvä etten roudannut samana päivänä. Ois ollut liian iso pala nieltäväksi,kun tätä pikku söpöliiniäkin muka pitää miettiä!
Joten luovun liskosuunnitelmista vapaaehtoisesti. Nyyhkis.

Mössö

Nyt hän on sitten muuttanut meille..ja on ihka ensimäisillä unillaan uudessa kodissaan. Eli se kauan kaivattu talvikko,venäjän kääpiöhamsu etc...Nimeksi kaiken arvonnan ja äänestyksen jälkeen tuli Mössö. Lapsuuteni mielikirjan päähahmon mukaan (Mössö Urhoollinen ja Mössö Tillinpoika). Kirjoissa Mössö oli hiiri, mutta kuten meidänkin Mössö, väri oli harmaa.
Pikkuiselle ostettiin pieni vessakin..Pysyy häkki siistimpänä ja kuulema tykkäävät. Kyllä sitä käytiinkin jo kokeilemassa ja pikkupapanat killitteli vessahiekan päällä.
Mössö on aika villi ja utelias tapaus. Aluksi tietysti paineli pitkinpoikin nuuhkimassa ja tutkimassa. Ramppia ylös ja hypäten tasolta alas..Ja juoksupyörän alla mönkimistä,mökissä kieppumista niin että koko tupa tärisi..Ruokakin maistui heti hienosti. Porkkanasta näytti tykkäävän ainakin. Ja ilmeisesti oli jokin suosikki siemenseoksessa kun piti kovin tonkia ja valikoida ennen syömistä.
Siis aivan valloittava kaveri!
Mä olen aika varma että tämä hurmuri sulattaa rakkaan puolisonikin sydämen. Varsinkin kun nyt niitä liskoja ei olekaan täällä...Mahdollisesti muutaman viikon päästä hakisin...
Laitoin äsken mössölle pikkiriikkisen bulgarianjugurttia pilttipurkin kanteen odottamaan..Näille kun suositellaan maitotuotteiden antamista..kuin myös lihaa jne voi antaa kerran viikossa. Jopa pilttejä ja puuroa olis hyvä antaa. Eli monipuolista syötävää niin kasvavat hyvin ja pysyvät terveinä. Pelkillä siemenillä ja porkkanoilla laihtuvat. Mielenkiintoista tämä kaikki!

Jännitys tiivistyy

Tänään puhelin soi enkä tunnistanut numeroa..Onneksi satuin olemaan erihuoneessa kuin miekkoseni, nimittäin puhelu tuli eläinkaupasta. Nyt olis hamsun kamat valmiina. Hakisin pikkuisen vaikka heti huomenna, mutta herra S. on sairaslomalla, joten en pysty..Lupasin kauppaan että torstaina tulen noutamaan. No sittenpä tässä illanaikana selvisi että isännällä on torstaina vapaapäivä. Sinänsä ihan kiva, mutta mun suunnitelmat!!!!! Niiden liskojenkin piti tulla torstaina! Mun on pakko ajottaa elukoiden haut samalle päivälle, koska yksi lepytyslauseista tulee olemaan "en tee näin toiste"..joten mä en pysty tuomaan elukoita eri päivinä...Hitsi.
Vähän alkaa jännittää miten tässä käykään...Tuntuu että suunnitelmat ei suju koska olen mennyt juonimaan. Jos olis rehellinen niin nyt sais olla ihan rauhassa...tosin ilman tulevia lemmikkejä. Joten valitsin suuremman pahan kahdesta vaihtoehdosta. Eli lemmikit ja salailun. Tai enhän mä salaa..mä en vaan ihan nyt just heti kerro kaikkea...kyllä se sitten selviää. Ja oikeasti mitäänhän ei koskaan hankittais jollen mä vähän antais hommille vauhtia.
Mutta en nyt mene vielä perumaan torstain juoniani..Jospa isännällä onkin menoa ja voin sillävälin toimittaa omat rikolliset puuhani päätökseen. Wish me luck!

Sanoja

Oletteko koskaan kokeilleen toistaa jotakin sanaa niin monta kertaa, että se alkaa kuulostaa oudolta ja typerältä. Joku aivan tavallinen sana käy. Hokekaas hetki vaikkapa "teippi" teippi teippi teippi teippi...Siis miten tyhmä sana TEIPPI?! Pääsittekö samalle aallolle mun kanssa vai onko mun taajuus aivan outo?
Ja sitten on sanoja jotka ihan ensilausumaltakin kuulostavat typeriltä,ärsyttäviltä tai hassuilta. Myös jotkut nimet ovat sellaisia.
Tässä oma listani edellämainitun tyyppisistä sanoista:

*Vanu
*Ursula
*Karkki
*Fagotti
*Google
*Papana
*Pimppaloora
*Lystikäs
*Mainio
*Kernaasti
*Kera
*Läppä
*Ötyä (eli öitä)
*Näkkäri
*Karpalo
*Mesikämmen
*Hekottaa
*Hannata
*Anomus
*Kikkeli
*Raitti
*Mankeli
*Kartta
*Aski
*Satalappunen

No näitähän riittää..suomenkieli on sitten kaunista ;)

Hauskoja sanontoja Vol.2

Ilmeisesti huumorini iski ainakin muutamiin henkilöihin, joten siitä rohkaistuneena jatkan samalla aiheella. Eli hauskoja sanontoja osa 2. ( Rima saattaa laskea..eli taso nousee haha).

* Älä luota mihinkään mikä ensin vuotaa viisi päivää verta, eikä sittenkään kuole

* Rakkaus on aistiharha jonka avioliitto parantaa

* Kyllä sopuli sialle antaa

* Nopeat elävät, kuolleet eivät

* Ei ottoa ilman panoa

* Ihmisellä on tasan samankokoinen etusormi kuin hänen sieraimensa

* Tasainen luonne; Aina pahalla tuulella

* Kun mies vihdoin keskittää ajatuksensa yhteen asiaan, hän tekee sen väärällä päällä

* Pyörii kuin pieru nahkahousuissa

* Meisseli se on työkalupakissakin

* Mikäs nyt eteen, sano impotentti

* Voi v***u - Leipurin unelma

* Kaikki on mahdollista, paitsi pyöröovissa hiihtäminen

* "Mitäs teet?" - Kysyjän persiiseen tulppaa

* Älä välitä. Ei välitystoimiston väliaikainen välittäjäkään välittänyt vaikka sen välihousut jäi väliaikaisen välioven väliin

* sisällä on ja pysyy, sano spitaalinen ku panolle pääsi

* Itku pitkästä, nauru lyhyestä

No siinäpä taas joitakin..Ensi bloggauksessa mahdollisesti käsittelen suomenkielen ärsyttävältä kuulostavia sanoja :D

Hauskoja sanontoja

Tulipa tässä mieleeni etsiä hauskoja suomalaisia sanontoja. Ja haluankin nyt joitakin suosikkejani jakaa. Varoituksen sana herkimmille: Huumorini ei ole aina tahdikasta tai alaikäisille sopivaa. Eli jos koet kärsiväsi alapäähuumorista tai kaksimielisestä huumorista..tai muuten vain sairaasta huumorista- ole hyvä ja klikkaa oikeassa yläkulmassa olevaa äxxää ja pelasta herkkä sielusi.
Tätä blogia ei kirjoiteta aina hyvässä maussa. Varoitus myös että osa sanonnoista voi olla jollaintapaa rasistia.. Minut tuntevat tietää että en todellakaan ole rasisti..Mutta tietyissä rajoissa mua valitettavasti naurattaa jotkut ehkä rasistiseksi luokitellut heitot. Huumorilla pääsee elämässä pitkälle ja minä olen jo 29-vuotta tarponu!

Anyway...Tästä lähtee:

* Lapsi on terve kun se nukkuu, mutta kuollut jos se ei herää

* ulkona kuin tamppoonin naru

* Joka toiselle kuoppaa kaivaa, joka toiselle ei

* tärkee ku kissa paskalla

* Lähti ku Taisto työkkäristä

* Niin kiero mies että pitää ruuvata hautaan

* Levisi kuin paska tuulettimeen

* Lapsihan on ihan isänsä näkönen, mutta pääasia että on terve!

* Varmuuden vuoksi, niinkuin nunnalla nännit

* Tehän olette kuin kaksi marjaa. Paskanmarja ja rusina

* Odottavan aika on yleensä alle tunti

* ABS miehen tiellä pitää

* Tarkkaa kuin ripulissa piereskely

* Lauluääni ku perskarva. Yhtä ohut ja epäpuhdas

* Lapsi on terve kun se leikkii, larpaaja jos ei osaa lopettaa

Lisämateriaalia X-file:siin

Eli kuten olen aikaisemmin paljastanut, meille muuttaa ensiviikon loppupuolella se venäjän kääpiöhamsteri...Nyt on vaan niin että meille muuttaa myös ensi viikon torstaina kaksi vesiliskoakin. Hehe. Eläinkauppa on ne myynyt tuliliskoina, mutta nykyinen omistaja sanoi että eivät niitä ole. Hän on tullut tulokseen että olisivat mahdollisesti ruskomelahäntiä...Mutta omien tutkintojen perusteella saattaisivat olla kiinan kääpiötulihäntiä. No jokatapauksessa kaksi aivan mahtavaa veijaria pääsee meidän olkkariin asumaan. Mukaan saan 100 litrasen akvaarion (luulen että ois 100l) kaikkineen tarvikkeineen..ja asukkaineen ofcourse. Ja ILMASEKS! Nykyinen omistaja luopuu näistä kahdesta ajanpuutteen vuoksi. Heille jää vielä toiseen terraarioon/akvaarioon näitä samoja..ja omistavat kilppareita,käärmeen jne...Joten ymmärrän hyvin että puuhaa riittää.
Näiden yksilöiden sukupuolesta ei ole varmaa tietoa..Omistaja veikkasi että saattaisivat olla uros ja naaras..Joten nimesin ne sitten heti meiksi. Siis toinen on minun niminen ja toinen miehen niminen. Tällä kunnianosoituksella oletan että isäntä sulaa ja toivottaa pikkuiset tervetulleeksi.
Miten sitten erotan tyypit toisistaan? No siten että toisella on yksi takaraaja "surkastunut",.Ilmeisesti vaurioitunut poikasena...Mutta ihan terve kaveri muuten. Ja tämä on se mun niminen sitten. Ja se "normaali" on sitten mieheni niminen. En kehdannut toisinpäinkään nimetä...Ja sitäpaitsi omistaja arveli "raajarikon" olevan se naaras.
Siis olen niin innoissani!!! Mä nimittäin ennen hamsterikauppoja luin tuliliskoista ja vaikuttivat sopivilta ja mukavilta lemmikeiltä. Ja terraariotahan voi sisustaa sitten niille liskoille..Siis mahtavaa!! Tosin mä en ole aivan vakuuttunut tuleeko mies olemaan yhtä haltioissaan...On nimittäin aina vähän ihmetellyt miten joku haluaa kotiinsa liskoja. No, parasta totutella uuteen kaimaansa vaan. Ja siihen että meidän pakastimessa on pakastettuja surviaisentoukkia pian.

kokkailua ja lurinaa

Kokkailen tässä maqloubaa...Kanat kiehuu, kasvikset paistettuna ja riisi likoomassa. Salaatin teen sitten vähän myöhemmin kun saan ma2louban hautumaan.
Tulin tähän blogiin hermopaussille. Mua nukuttais kun heräsin aikaisin ja menin vasta kolmelta viime yönä nukkumaan. Mutta nyt ei ehdi ottaa nokosia kun on vieras tulossa. Miehen ystävä palasi eilen Jordaniasta ja on kutsuttu tänään syömään. Joten pitäis vähän kiillotella paikkojakin. Mitään suursiivousta en ala järjestämään...Mutta jos nyt sais edes johonkin tolkkuun tämän paikan. Tosin järjestelyä täällä ei onneksi pahemmin kaivata...Mutta lattiat vois pestä jne.
Munhan piti eilen pitää kunnon siivouspäivä kun tuli oikein innonpuuska.Mutta valitettavasti se puuska oli lyhytkestoinen ja siivoilin vain hetken. Sittenhän mä lähdinkin päähänpistosta käymään Espoossa. Joten se siitä puuskasta taas. Tänään ei todellakaan puhalla mitkään tuulet. Ainakaan suotuisat. Olen kireä kuin yliviritetty viulunkieli ja väsynyt...ja stressaan kun en ole varma moneltako ne miehet pukkaa kotiin. Ruoan kun tulis nököttää nätisti pöydällä valmiina, jotta vieraan ei tarvitse odotella..Ja toisaalta enhän mä voi sitä tunteja ennen laittaa esille kun sitten jäähtyy. On mullakin ongelmat.
Sitten pitäs jynssätä kuopuksen syöttötuoli..Osui sattumalta silmään miten likainen se olikaan...Joten semmostakin kivaa tiedossa.
Oikeastaan ei tässä mitään sen suurempaa olis,mutta pikku juttuja tarpeeksi monta. Pisaroistahan se merikin syntyy. Eikö?¨

Olen muuten huomannut että mun blogin turinat on entistäkin tyhjänpäiväisempiä. Tuntui että aluksi sitä oli jotenkin enempi asiaa...Ja kehtasi eritavalla pällistellä asioita. Nythän tämä blogi tuntuu lähinnä valituskirjelmiltä höystettynä hamsterihorinoilla.
Mutta kun ei ole tärkeämpää asiaa niin ei ole.

Suunnitelmia

Aivan mahtavaa! Olen niin innoissani siitä pikku pojasta jonka ensi viikolla käyn noutamassa insha'allah!!! Olen googletellut hoitamisesta sun muusta..ja nyt päädyin tarvikepuolelle. Siis mitä ihania mökkejä ja koloja pikkujyrsijöille myydäänkään..Ja vielä ihanempia kiipeilytelineitä,siltoja,tikkaita,keinuja...Ihan kuulkaas vaikka mitä!!! Mutta mitään en uskalla vielä tilata kun täytyy nähdä käytännössä miten tilava asunto pikkuisella sitten onkaan. Mutta jahka pääsen vauhtiin tulee meidän rakkaalla lemmikillä olemaan virikkeitä kyllästymiseen asti! Toivottavasti onnistun valitsemaan juuri sellaisen vilkkaan yksilön joka kaipaakin virikkeitä, enkä laiskimusta joka vain syö ja pikkasen puuhastelee. Eli tässä tapauksessa lemmikki EI saisi muistuttaa omistajaansa!
Luin talvikoista että niitä on kolmea eri luonnetyyppiä. On ns. normaaliluontoinen..eli joka liikkuu,rakentaa jne normaalisti..sitten on laiskimus joka syö,nukkuu ja vähän rakentelee...ja lihoo (ja oikeasti silloin se tulisi laittaa dietille!!! Ei tämmöstä meille!)...Ja sitten on ns.ADHD-talvikko joka lekkuu ja riehuu jatkuvalla syötöllä,nuolee mahdollisesti yhtä häkin kulmaseinää,silppuaa hullunlailla silputtavat tavarat...Mutta kuulema rauhoittuu iän myötä. Ja nämä yksilöt ovat sitten useinmiten hoikkia vaikka söisivätkin normaalisti.
Toivon että meille osuisi se ns.normaali tai "ADHD".. Tosin tästä poikueesta löytyy ainakin yksi pullukka..Näin veljeslauman..Heitä oli viisi. Taisin kyllä nähdä sen villeimmänkin. Kun muut nökötti vierekkäin mökissään niin yksi heistä hillui pitkin kopperoa. Eli strategiani on valita se joka painelee pitkinpoikin tai sitten sellainen "ei-pullukka"..Sen paino-ongelmaisen jätän suosiolla muiden ostettavaksi. Vaikka se olikin ehkä suloisin. Mulla ei ole kapasiteettia hoidella kenenkään muun paino-ongelmia kun en kykene edes omaa painoani hallitsemaan.

Ei sen kummempaa

Olen tosi huono näissä yllättämis jutuissa. Viittaan nyt edelliseen bloggaukseen "x-files". Arvatkaapa vaan kuinka iltasellakin kutkutti paljastaa mitä olen mennyt hankkimaan. Mutta en uskaltanut ottaa riskiä ettei vahingossakaan aleta vaatimaan varauksen peruuttamista. Parasta olla vaan hissunkissun ja odotella kärsivällisesti. Eihän sitä pomminkaan paikkaa paljasteta etukäteen..Sitten kun se poksahtaa niin selviää että missä se oli ja mikä se oli. ¨
Tosi huono vertauskuva näin muslimin sanelemana...Voi aiheuttaa vääriä johtopäätöksiä ja päätelmiä. Joten täsmennän että muslimi EI ole yhtäkuin terroristi. Ja minä olen muslimi ja EN ole terroristi enkä kannata terrorismia joka siis EI kuulu uskontooni millään tapaa.
Ihan vain varmuuden vuoksi täsmennän jos jonkun lukijan korvaan särähti tuo pommiheitto...Taikka jos olen saanut faneja vaikkapa SUPO:n piiristä. Että hello vaan guys..Mii nou terrorist.
Mitäpäs tässä muuta..Aurinko paistaa kivasti...ja kämppä näyttää pölyisemmältä kuin eilen. Eli tietää siivouspäivää. Ja jostain harvinaisesta mielenhäiriöstä johtuen mun oikein tekee mieli siivota. Äsken sain imuroitua ja järkkäiltyä vähän kyökkiä..Kunhan isommat lapset kotiutuu koulusta, niin nakitan ne pikkuisten kanssa ja pesasen lattiat,pyyhin pölyt jne.
No,eipä tässä kai sen ihmeempää tällähetkellä. Qahtaania odotellessa ;)

X-files

Jaan teidän kanssa nyt huippusalaista tietoa. Salaista kunnes operaatio JSKMH on suoritettu. JSKMH tarkoittaa "Jyrsijän salakuljetus miehen huomaamatta". Eli ensi viikon loppupuolella meidän kotiin muuttaa venäjän kääpiöhamsteri, mutta sitähän talon isännälle ei kerrota. Olen jo käynyt varaamassa meille pienen pojan. Häkki&tarvikkeet on tilauksessa eläinkaupaan joten siksi tuo ajankohta. Muuten söpöliini olisi täällä jo!
Elikkä kun mies on lähtenyt töihin, käyn kaverin avustuksella hakemassa Qahtaanin (tämä on luultavasti tuleva pikkuherran nimi) ja roudaan sen tänne. Illalla sitten kun armaani saapuu töistä, ollaankin täällä lemmikin kanssa vastassa.
Mä kyllä jo kuulen korvissani sen sanat "enkö mä sanonu ettei tänne oteta mitään eläintä?!" ja "nyt kyllä palautat sen"..Sitten mä näen itseni ilkikurinen virne naamallani sanomassa että "sorryyyyy daaarling..ei voi palauttaa..Mutta dont worry, ne ei oo kamalan pitkä ikäisiä" :D Tuo lyhyt ikäisyys on se mun toivon kipinä ja lepytyslausahdus. Kyllähän sitä on raavaankin miehen hellyttävä kun reppana pikkuinen karvapallero napittaa tummilla silmillään ja kun tietää ettei se raasu edes montaa vuotta elä. Nyyhkis.
Ja mikälisikäli huonosti käy että tämä kolahtaakin johonkin alkukantaiseen miehisyysjuttuun ja luvassa on nyrpeää naamaa..niin viimeistään aamulla kun lapsukaiset ylpeänä esittelee lemmikkiään niin sulaa. Näin sen on mentävä. Bloggaan sitten miten kävi ;)

Amman in my heart

En voi puhua koti-ikävästä vaikka siltä tämä tunne tuntuukin. Viime Jordanianreissun jälkeen mua on suunnattomasti kalvanut täällä Suomessa asuminen. Monet sanovatkin "no muuttakaa sinne sitten". Helppo sanoa ja vaikea toteuttaa. Valitettavasti.
Mulla tulee ihan fyysisesti paha olla kun ikävöin. Mua ahdistaa ja masentaa se, että en yhtään tiedä milloin on seuraava mahdollisuus päästä käymään. Itseasiassa tuo sana "käymään" jo harmittaa. Mielusti jäisin ja kävisin täällä.
Olen ehdottanut miehelle että minä ja lapset mentäisiin sinne yhdeksi koulun lukuvuodeksi. Voisin kotiopettaa isommat lapset sen ajan. Kyllä mä uskon kykeneväni yhden lukukauden opettamaan. Pienet voisivat siellä mennä tarhaan oppimaan kieltä. Isommille voisi järkätä jotain omaa opetusta. Eli ei tarvitsisi siellä kouluun laittaa muutaman kuukauden vuoksi.
Asunnoksi kelpaisi ihan mikätahansa luukku jossa on katto ja ikkunat ja juokseva vesi. Kuitenkaan kyse ei olis ikuisesta asumisesta siellä.
Näin haluaisin kokeilla arkielämää Ammanissa. Kuka tietää tuleeko sitten ikävä jo Suomea.
Ja tällä järjestelyllä meidän nykyinen koti Suomessa säilyisi koska mies jäisi tänne ja kävis entiseen tapaan töissä.
Lisäksi mulla olis hyvä sauma lähteä kun kuopus on alle 3-vuotias. Kun hän täyttää 3 niin joudun ilmottautumaan työttömäksi työnhakijaksi.
Valitettavasti isäntä ei ole lämmennyt tälle idealle. Ymmärrän että rahaa tuohonkin vaadittaisiin,mutta en usko että olis mahdottomuus.
Toisena syynä hänellä on se,ettei pidä ajatuksesta että asuisimme erillään. Mutta eihän tämä mikään erilleen muutto olisikaan..Mehän palattais takaisin!! Ja kolmantena häntä harmittaa ja kokee epäreiluna sen,että hän jäisi tänne paiskimaan töitä ja me muut nautittaisiin Ammanin ihanuuksista.
Tuntuu kuitenkin tosi epäreilulle myös minusta että joudun jumittamaan täällä. Olen monet itkut tästä itkenyt yksinäni. Usein muistelen Jordaniaa..maisemia,ääniä,tuoksuja..Ihan kokonaistunnelmaa joka on valtavan kotoisa ja juuri sellainen mitä mun sielu haluaa.
Mä rakastan joka ikistä kivenmurikkaa siinä maassa. Joka ikinen puunlehti on arvokas. Tuulen henkäys ja ilma jota hengitän on kalliimpaa kuin kulta. Kuulostaa vain kauniilta sanoilta, mutta nämä on ne tunteen joita mä koen siellä.
Haluan taas olla seisomassa kattotasanteella,katsomassa kauas Ammanin kukkuloille joissa taloja talojen perään..Huojuva palmu,naapuritalon rakennusurakat...toisen naapuritalon takapihan roinat...Rukousaikaan miehet kadulla matkalla lähimoskeijaan..
Kotipihan kauniit istutukset ja metalliportti..Epätasaiset kadunkivetykset,maahan tippuneet lehdet..Tööttäilevät autot,kulkukissat...
Öisin kaupungin tuhannet valot..Rauhallinen ihana yö.
Mun on päästävä sinne!!!

Turhautumisia

Turhauttavaa siivota kun samantien näyttää siltä ettei täällä ole tehty mitään viikkokausiin. Mä olen huomattavasti vähentänyt siivoilua ja en kyllä näe suurta muutosta aikaan jolloinka olin ahkerampi. Omatunto kyllä soimaa, mutta en näe mitään mieltä niitata rättejä kouraan ja moppeja jalkapohjaan kun tulos ei ole pysyvää. Ei siis edes tunniksi.
Isommat lapset on suht' siistejä, omaa huonettaan lähinnä mesovat. Tosin siinäkin ovat tsempanneet nyt kun huoneeseen järjestettiin molemmille omat puolet. Kolmevuotias kuljettelee satunnaisesti leluja pois huoneestaan, saattaa vahingossa läikyttää juomaa jne. Eli ei hänkään niin paha sotkemaan. Mutta sitten tämä alle 2- vuotias pikkuriiviö! Sotkee kaikkien muidenkin edestä! Heti kun oppi liikkumaan, niin kaiveli kukkien multia. Nyt mullat on jääny vähemmälle suosiolle kun on olemassa mm. jauhokaappi,spagetit,riisit ja muut...Ja vaatekaapeista voi kiskoa kledjut lattialle...Kun maha on täynnä niin voi tiputella pöydälle ja siitä sitten töniä pöperöt lattialle...Voi kuljetella kenkiä niin ettei niiden pareja ehkä ikinä enää löydy. Voi hämmentää vessanpöntössä ja kokeilla erilaisten esineiden käyttäytymistä pöntön vedessä. Voi avata kakkavaipan ja jättää sen milloin mihinkin...Ihan mikä vaan irti lähtee,varmasti lähtee!
Kyse ei ole siitä että tästä mökistä puuttuis kuri tai rajat. Kyllä joka mukulalle opetetaan pienestä pitäen että sotkea ei saa. Mutta pienin heistä on jästipäisin. Kun silmä välttää niin alue hänen ympärillään on myllätty. Odotan innolla hänen kasvamistaan...siinämielessä että olen pistänyt toivoni kehittymisen piikkiin. Odottelen fixumpaa ikää. Järjessähän tuolla ipanalla ei ole mitään puutetta,päinvastoin,mutta kun se on niin ihmeellisen touhukas! Hooh. Nyt neiti nukkuu päikkäreitä,joten on hyvä aika taas vähän järjestellä ja pyyhkiä paikkoja. Ja aivan turhaan.

Mietintää

Harkitsin tovin, että viitsinkö avautua oivalluksestani..mutta otan riskin ja avaudun.
Jossakin lehdessä oli juttua että nyt ollaan loukkauduttu joidenkin pappien jne mielipiteistä homoja vastaan ja "yleisö" odottaa julkista anteeksi pyyntöä.
Mulla nousi mieleen kohuttu Profeetta Muhammedin pilapiirrosjupakka. Silloin muslimit eivät olisi saaneet tuohtua saatika pyytää anteeksipyyntöä. Kysehän oli sanan- ja mielipiteen vapaudesta.
Eli anteeksi vain, mutta onko homous sitten pyhä asia josta ei saa sanoa poikkeavaa sanaa? Mutta muslimeja sai loukata ja arvostella seuraamuksetta?
En tiedä osasinko nyt ilmaista ajatukseni tähän juuri niin kuin ne mun päässäni pyörii. Mutta ainakin yritin.

Pelkääjän paikka

Kun mä ajan autoa niin se pelkääjän paikka on nimensä veroinen. Ajotaidot on ruostunut entisestään. Ajelun vähyydestä johtuen. Kyllähän sitä tässä lähistöllä suhailee mennentullen, mutta pidemmälle en ole lähtenyt moneen kuukauteen.
Eilen oli sitten sellanen tilanne, että mies oli kuskattava Vantaalle asti lääkäriin..Ja matkalla sattui yksi jos toinenki ajovirhe. Tilannetta ei helpottanut myöskään vieressä kauhusta parkuva aikamies. Paineet oli kovat ja siitäkin johtuen tuntui kun en olis ajanut melkein ikinä!
Mä ajan kyllä ihan sujuvasti jos olen yksin tai lasten kanssa..Mutta heti kun isäntä astuu peltihevosen kyytiin, mun taidot hupenee. Ihan niinkuin pokka pitää-sarjassa naapurin tädillä ei kahvikuppi pysy kädessä kun Hyacinth astuu huoneeseen. Ilman Hyasinttia ei mitään vaikeuksia.
Ensimäinen kämmi sattui jo parkkihallissa! Auto sammui kun lähdin liikkeelle (ja tätä ei todellakaan ole tapahtunut aikoihin! Kortin alkuaikoina muutaman kerran). Toinen sähellys tapahtui liikennevaloissa...Jäin sutimaan paikoilleni. Ja Hyasintti karjuu vieressä että "MITÄ SÄ TEEEEET???!!!" Paluumatkalla en ollut varma mistä liittymästä käännytään, joten hieman hidastelin..No takana ajoi joku kärsimätön joka aloitti tuuttailun. Jos olis ollu pienempi tie kyseessä niin olisin painanut jarrut pohjaan ja jäänyt vaikka poikittain tien tukoksi! Mullehan ei tööttäillä.
Hyasintti vieressäni vaan myhäili että takana olijaa ärsytti mun hitaus. Ihan rauhassa saa ärsyttää. Muakin ärsyttää se, että pitäis olla nopea ja ketterä ihan tuntemattomilla teillä!
No sitten moottoriteillä mun kaasujalka kävi keveeks ja huristelin ajoittain ylinopeutta, siitäkin Hyeen- eiku Hyasintti huomautteli...Ja siitä kun itse lörpötteli ja mä epähuomiossa aloin hidastaa vaikka valot oli vihreellä.
Sitten saavuimmekin kotikulmille ja piti vielä käydä tankkaamassa auto. Mä en ole kun kerran elämässäni tankannut ja se oli meidän edellinen auto! Isäntä alkoi sekottamaan mun päätä "luukku on oikeella ja meet tohon vasemmalle.Ei siihen ku tohon mikä ei oo automaattinen..." jne. No mulla meni pasmat sekasin enkä enää ymmärtänyt mitään. Pyysin kertomaan mikä numero niistä masiinoista..No sitä taas ei Hyasintti hoksannut vaikka kissan kokoisesti oli tankkauspaikat numeroitu. Lopulta könötettiin kilpikonnavauhtia siinä mittareiden lähellä ja huudettiin. Toinen sitä vasenta ja oikeeta..ja minä että mikä numero! Lopulta ratkaisin tilanteen niin että ajoin pömpeleiden kohdalta kokonaan pois ja parkkeerasin auton. Sitten nollattiin tilanne ja tajusin mihin kohti mun tulis ajaa ja miten päin. Jostakin syystä en vaan saanutkaan autoa peruuttamaan kun oli lievä alaviisto tiessä ja auto lähti kohti verkkoaitaa...Pari yritystä ynnä Hyasintin reaktiot ja meikäläinen astui autosta ulos. No ei auttanut niskavammasen muuta kuin itse tankata ja ajaa niskatukineen meidät itse kotiin.
Kotona todettiin että mä kaipaan harjoitusta (samaa mieltä) ja Hyasintti hoksasi omatoimisesti pahoitella kärsimättömyyttään.

Lauantain huumaa

Kymmenen virallista lukijaa! Jee!!!

Sitten itse kuulumisiin...Aamupäivä sujui aika ankeissa tunnelmissa...Makasin ainakin puoli kahteen parkumassa vällyjen alla. Ei mitään vakavaa, mutta naisena olemisen ihmeisiin kuuluu joskus itkureagoinnit ja tänään oli "joskus".
Kun selvisin taas selväjärkisten kirjoihin (tai ainakin sinne takakanteen joksikin pikkuprintiksi tai teinin piirtämäksi pila-ukoksi), niin päivä lähtikin ihan kivasti käyntiin. Leivoin esikoisen kanssa maustekakun ja lapsi nro 2 ja 3 olivat kylpemässä...Nelonen köllötteli kainalossa ja ajattelin että soitetaanpa ukille. No siinä samassa mun pikku-prinsessani kipitti nakupellenä kylvystä olkkariin ja liukastui. Pää kopsahti voimalla lattiaan ja voi sitä itkun määrää.
Tytöllä silmät heitti päässä ja oli mielestäni vähän outo, joten soitin hätänumeroon kysyäkseni mielipidettä miten toimia. Ambulanssi sieltä lähetettiin sitten varmuuden vuoksi ja juuri kun sain tytön rauhoittumaan, soi ovikello. Siellähän ne punapukuiset miehet jo olivatkin. Pikku Prinsessa vaan ei ihastunut vaan aloitti itkukohtauksen uudestaan,kieltäytyi tutkimuksista (tosin osa tehtiin puoliväkisin) ja ei suostunut katsomaan lääkintämiehiä (vai miksikä niitä kutsutaan) päinkään. No loppu hyvin..ei vaikuttanut vakavalle. Yön yli nyt tulee vain seurata ja herätellä n. tunnin välein tarkistamaan mikä on tajunnan tila.
Ambulanssimiehen kirjoittamissa papereissa lukee kuvaavasti "äidin sylissä itkee.Vastustaa tutkimuksia". Mutta vastustamista katsottiin hyvällä..Kertoo kuulema siitä että lapsi on kunnossa.
Tuolla periaatteella mun lapsi on kyllä sitten superkunnossa..Paremmassa kunnossa kuin moni muu. Taidan itsekin olla aika terästä. Mikäli kunnossa olo mitataan vastustuksen ja rääkymisen määrällä ;)

Opastusta

Mä olen joku eksyjien magneetti. Mulla varmaan neonkirjaimilla jossain lukee että "kysykää minulta,minä vien teidät perille vaikka avaruuteen".
Mulla on semmonen huonopiirre, että jos multa kysytään reittiä niin koitan aluksi selittää..Jos ei synny ns. ymmärrystä niin mun suusta pääsee "no mä voin näyttää missä se on"..Tai jos en itsekään ole varma niin "no katsotaan yhdessä missä se on"...
Eid-juhlistakin lähdin kahta ranskalaista eksynyttä kuljettamaan kilsakaupalla..Ei mulla ollut havaintoa itsellänikään missä se osoite oli..Mutta soitin nollakaksnollakaks....:teen ja kyselin viereisiä katuja ja sain pienen kuvan missäpäin kohde ois...No sitten juhlatamineissa vaan turistien kans pyörimään...
Tänään istuin leikkipuistossa kun eräs rouva kyseli lähistöllä olevan kadun nimeä...Hän ei ymmärtänyt täysin missäpäin (oli ulkomaalainen) joten minä taas "voin näyttää sulle"...No hommahan osottautui sitten kinkkisemmäksi koska ei löydetty juuri sitä taloa...Kysyttiin ohjeita ja suunnistettiin yhdessä. Tosin ilman mun apuani rouva olis mennyt muutaman kerran väärään suuntaan ja ois kiertäny kehää (niinkuin oli jo ehtinyt ennen mua tehdä). No löytyihän se määränpää sitten n.20 minuutin kävelyn jälkeen...
Mielellänihän mä opastan,mutta jälkeenpäin aina mietin että miks ihmeessä en vaan pysty olee semmonen tyly että osottaisin vaan suuntaa ja sanoisin että tuollapäin. Miks mun pitää varmistaa että se ihminen löytää tasantarkkaan perille,eikä vaan sinnepäin???

Kuvia liittyen edelliseen kirjoitukseen

Eli tässä oli muutama haavekuvanen liittyen edelliseen Hello Kitty-bloggaukseen...En saanut siihen liitettyä oikeisiin kohtiin, niin tulkoon nyt jälkijunassa.

Dreams dreams dreams

Voihan räkä..Päivä on valunut täysin hukkaan. Ainut asia minkä olen saanut aikaiseksi on ruoanlaitto..Eli en siivonnut ja järjestellyt lasten vaatekaappeja. Mikä siis oli aamusta lähtien aikomus. Kello on jo puoli kahdeksan...Ehtishän tuota pesukoneen napata päälle ja vähän järjestellä. Toisaalta kun tällä linjalla on menty näinkin pitkälle niin mitä sitä hyväksi todettua muuttamaan. Ja huomennahan on päivä uus jos Luoja suo ;)

Sitten pohdintoihin..Mietin tuossa että kun eilen kivahdin tytölle ison lautasen ottamista esille,kun pienempikin olis riittänyt. Niin toisaalta mitä sitten? Mitä se lautasen koko siinä tiskimäärässä vaikuttaa? Ei yhtikäs mitään. Jos haluat syödä herneen isolta lautaselta niin syö. Kummista asioista sitä ihminen nipottaakin.

Sellaista tuli myös pähkäiltyä, että mitäköhän mieltä tuo puoliso olisi siitä jos menisin ja tilaisin kaiken sen Hello Kitty-kaman mitä tänään katselin..Ois suihkuverhoo,kylppärin mattoo...Mä haluaisin Hello Kitty vessan!!! En kehtaa makkaria ihan sisustaa semmoseks,muuten saisin olla siellä yksin (tai sitten lapset tietysti valtais sen)...

Tai miten olis koko talo H.Kitty-tyyliin?! Jos musta koskaan tulee miljonääri niin rakennutan Hello Kitty-kesämökin. Siellä on pakko pukeutua pastelliväreihin ja ei koskaan sais olla kiukkunen. Kaikki olis vaan niin hempeetä ja söpöä.

Facebook tietää

Tänään facebook tiesi mm. sen että tarvitsen poreammeen ja että isäni rakastaa minua...Hieman huolestuin kun sain tietää käveleväni unissani alkoon ostamaan kaljaa...Olen nimittäin absolutisti.
Facebook "tiesi" myös että exäni rakastaa minua...Tosin tämä on mahdollista. Mun keskimmäinen liitto joka kaatui välimatkaan ja muihin koukeroihin,loppui hieman surullisesti ja tavallaan kesken. Oma elämäni on jatkunut..olen naimisissa,rakastunut ja minulla on kaksi lasta mieheni kanssa :) Alhamdulillah (eli ylistys Jumalalle)...Mutta tiedän että tämä menneisyyden ihminen ei ole vieläkään naimisissa...ja tiedän että ainakin kolme vuotta sitten hän katui eroamme ja ei ollut valmis uusiin naimisiin...Kukaan ei koskaan kuulema olisi niinkuin minä...aina hän tulisi vertailemaan...Mutta kun olisi valmis,niin ensimäisen tyttären nimeksi tulisi Iman.
No mitäpä sitä miettimään...Toivon että on päässyt sydämessään ja elämässään eteenpäin.Kauniita muistoja voi vaalia, mutta niihin ei tule jäädä roikkumaan ja jumittamaan. Life goes on!

Facebook oli muutama päivä sitten sitämieltä että ihastukseni kiipeäisi illalla ikkunastani...Jos jotkut ötökät lasketaan ihastukseksi niin sitten meni taas oikein. Mies tuli kotiin ihan ovesta..Eikä tuolla tuuletusikkunan raossa kenenkään muunkaan naamoja näkynyt. Tosin jos olis näkynyt niin olisin soittanut poliisit ja hakannut tyypin kaunoluistimilla uuteen ulkonäköön...
Siinäs olisi sitten kiipeillyt naisten ikkunoissa terien kuvat naamassa.

Ärsytys potenssiin miljoona!

Voi olla että PMS:ssällä on myös sormensa pelissä...ja varmaan myös jalkansa ja koko ruhonsakin koska olen sen verran kiukkuinen! En voi sanoa edes olevani räjähdysaltis..vaan olen jo räjähtänyt ja kyseessä on sarjatulitus..jolle ei loppua näy!!!
Ajattelin ohjata ajatukset muualle ilta-sanomien avulla..Voi helkkari miten tyhjänpäiväisistä asioista sitä jaksetaan edes kirjoittaa!!! "kiskoille juuttuneet autot tukkivat liikennettä. Katso kuvat!" Siis en todellakaan katso! Ehkäpä mun mielikuvitus nyt riittää siihen että osaan kuvitella autot kiskoilla.
Tai "pelastus häämöttää Chilen kaivosmiehille"...hei pitääkö sitä joka ikinen kaivettu senttimetri uutisoida??? Ilmottakaa sit vasta ku ootte ne pelastanu ja siihen saakka turpa kiinni ellei jotain oikeasti uutisoitavaa tapahdu!
Tai "Ronaldon lapsesta vihdoin kuva!"..Hei alieninko tai jonkun mutantinko se on saanu siitettyä kun on niin iso uutinen että siitä on vihdoin kuva?! Mitä väliä oikeasti????

JA MULLA ON NÄLKÄ!!!!!

Valitival

Nyyh..Tänään ois ollut mahis mennä tyttöjenkesken (siis ei mun omien tyttöjen vaan kavereiden) leffaan..Oltais menty katsomaan Karate Kid...Mutta koska ukkeli on töissä pitkän päivän,ei onnaa. Harmittaa..Olen ollut lasten kanssa aika kiree...siis noiden kahden vanhimman. Kummakyllä nuo pienemmät ei niin rasita. Mutta nuo kaks tappelupukaria...hoooh. Aamusella kuuntelin kun niillä oli oikeasti jopa hauskaa yhdessä. Nauroivat ja olivat kuin parhaatkaverit...Näinköhän mä unta? Nyt tapellaan telkkarikanavista,peitosta,väistämisestä toisen kulkuväylältä....lista on loputon. Ja mitä enempi mä kuuntelen,sitä enempi mua rasittaa. Ja sitten tuo lapsi nro 3...se joka rääkyy...Ei ole muuten rasittava,mutta lapsi nro 1.ärsyttää juuri NYT pienempäänsä ja se pienempi omistaa sen maailman karseimman rääkymisäänen,joten musta tuntuu että kohta lähtee taju kun verenpaine nousee!
Yhtenä päivänä nauhotin noiden nahistelua...ja annoin kuunnella. Tyttöjä vähän nauratti. Niin tietysti....Mutta voin sanoa että mua ei naurata.
Mua ärsyttää että pitää hajauttaa neljä lasta välillä pitkin kämppää että olis hiljasempaa. Nyt hajautin esikoisen omaan huoneeseensa ärsyttämästä pienempäänsä...Kuopus leikkii tässä vieressä. Yksi katsoo lastenohjelmaa ja yksi pelaa..Vähän rauhottui meno..Mutta tämä autuus kestääkin ehkä seuraavat kaksi minuuttia.
Ja mä haaveilen joskus viidennestä,kuudennesta...seitsemännestä lapsesta...Olen hullu.

Ohjelmien tunnarit

Miksiköhän ohjelmiin tehdään niin tarttuvat tunnarit? Mä esimerkiksi muistan lapsuudestani vielä my little ponyn,tao taon,pikkukakkosen laulun (se "postinlokero nollanollaseitsemän,nollanollasatayksi tampere kymmmmeneeeeeen.piiiikkukakkosenposti!"...Ja Maija Mehiläisen muistan kans...Ja mua ärsyttää suunnattomasti että nyt Juniori-kanavalla Maija Mehiläisbiisin sanoja on hieman muunneltu. Ois kiva laulaa mukana,mutta se smuidu ei osaa sanoja! Joku tyttönen tietysti jota ei ole ollut olemassakaan silloin kun Maija Mehiläinen oli kovasana ja Maijan biisin sanat meni niinku meni!
Ja Salkkarin tunnarissa harmittaa kun siinä ei enää lauleta.Luulen että oli Anna Hanski joka siinä silloin alkuaikoina lauloi että "tunteisiiiiiiiin...." No nyt siinä on se melodia hieman muunneltuna,mutta minä se laulaalurautan sen "tunteisiiiiin..."kuitenkin aina silloin kun yleisöä ei ole havaittavissa. Joitakin asioita vaan ei tulis muuttaa. Perinteitä täytyy kunnioittaa! Maija Mehiläinen siis tulee laulaa erisanoin ja salkkarintunnariin kuuluu laulu!

Mokapäivä

Tänään on tullut vähän sähellettyä. Olin naarmuttanut meidän autoa (ja jonkun muunkin) täysin tietämättäni! Vannon että en huomannut minkäänlaista osumaa. Peruutin kahden auton välistä pois ja keskityin hölmönä vaan vahtimaan auton taustaa...Meillä kun on nyt farmari ja en oikein hiffaa mihinkä asti se kaaran perä ulottuu...No en törmännyt mihinkään tolppaan,ihmiseen tai autoon takana...Mutta ilmeisesti sitten raapaisin mukaani hieman vasemmalla ollutta autoa. Ihmettelen vaan että miten en huomannut!!! Tosin siinä kun lähdin suoristamaan autoa,niin muistin että olishan se ollut hyvä katsoo ettei etuosa osu viereiseen autoon...ja olin itsekseni tyytyväinen että ei ollut osunut.
Noh,mies lähti töihin ja pian tuli äkäinen puhelu että "mihin sä oot menny törmäämään?!"..No luonnollisesti vauhkosin takaisin että "en kuule mihkää!" ja toinen siellä että "no kyllä tässä kunnon jälki on ja punasta maalia"..."No en oo osunu mihinkään et turha syyttää..ite kuitenki sählänny!"...Kunnes muistin peruutustilanteen..."no tota kyl semmonen juttu kävi parkkihallissa..." "NIIIIIIIIIIIIIN??? MITÄ KÄVI PARKKIHALLISSA?????"(Huutaa toinen)...
"niin että kun peruutin niin siinä vieressä kyl oli punane auto ja mä vielä ajattelin et hyvä kun ei osunu"..."NO JUST PUNASTA TOSSA ON..ELI OSUIT!!!"...*Hiljaisuus* "ups"....

No...eipä siinä sitten vielä kaikki...Ajattelin olla reipas ja maksaa laskuja ja tehdä siis edes jotakin oikein...Maksoin sitten tilin lähes nollille..ja ylpeänä soitin että "noni,nyt on maksettu!"...No sitten selviskin että vuokraan ois pitäny jättää enempi...ja taas mentiin..blaah.

Kolmasjuttu oli mun yllätys...kanavapaketti...otin silloin viimekuussa ihan edullisen paketin...valitsin lapsille kivoja kanavia ja muuta...no tänään tuli lasku johon oli laitettu kaksi kuukautta...eli lasku oli sitten enemmän kuin se päälle parikybää...Mies totesi että eiköhän irtisanota ne kanavat samantien...No ei irtisanota,mä nimittäin tein puolen vuoden sopparin...että ups vaan taas...

Hedelmät salaatissa

Olenko moukka vai sivistymätön, kun en ymmärrä hedelmiä salaatissa? Hedelmäsalaatti on asia erikseen. Mutta tänäänkin kanasalaattiannoksessani lillui ananaspaloja! Joissakin paikoissa kanasalaatissa on persikkaa! Tai joku perussalaatti jossa on vesimelonia, viinirypäleitä tai/ja omenaa. Siis kenen keksintö? Tänäänkin salaattikastikkeena oli valkosipulikastike. Miten sen kanssa muka hedelmät sopivat???
Kerran tilasin ravintolassa broilerin rintaleikkeen...Sen päällä oli kukkura persikan paloja.YÖK.
Voiko sitten tehdä niin että hedelmäsalaatin päälle iskee kurkun tai broilerinkoiven jököttämään? Ei varmasti voi. Joten miksi kummassa pitää kikkailla salaattien kanssa??? Hedelmät hedelminä ja vihannekset vihanneksina!
Ananas pizzassa käy kyllä. Ihmettelen sen toimivuutta siinä itsekin,mutta näin se vain on.
Mutta banaani pizzassa on kyllä aivan extremeä. Kerran nimittäin erään pizzerian listalla näin banaanipizzan. Liian exoottista meikäläisen makuhermoille.

hei vaan

Pitkästä aikaa taas täällä! Ramadan oli ja meni. En ole täysin tyytyväinen suoritukseeni...Loppua kohden alkoi hyytyä. Tosin sairastelu vaikutti tähän aika pitkälti. No, ensi vuonna paremmin insha'allah!!!
Yleensä mulla on jotain pohdittavaa, mutta nyt on jotenkin takki tyhjä. En tiedä vaikuttaako vireystasoon harmaneva sää vai käynkö muuten vain vajaalla.
Kahdenkymmenen minuutin päästä alkaa salkkarit.Se hyvä puoli syksyn alkamisessa on, että salkkarit alkaa. Mulle se puolituntia illasta on omaa aikaa. Eli jokainen mut tunteva tietää että silloin mulle ei soiteta eikä muutenkaan oteta kontaktia. Tosin suurinosa tuosta puolestatunnista menee mainoskatkoihin! Ennen oli yksi superpitkä mainostauko..Jos yleensä kuvitellaan että tauolla voi käydä jääkaapilla tai vessassa, niin salkkarin tässä tauossa pystyi tekemään nuo molemmat ja moneen kertaan. Nykyään mainoskatko on jaettu kahteen osaan. Mutta mielestäni nyt tämän syksyn aikana nuo osatkin ovat pidentyneet.Siis mainoskatkojen osat, ei ohjelman. Itse ohjelma kestää siis luultavasti reilut 10 minuuttia! Olisko 13. Jotenkin todella väärin. Ihminen nakitetaan sohvalle ½-tunniksi pikku turauksen takia!
N

Päivän sivistyspläjäys

Tänään arvon lukijat, kerron teille hieman räästä. Syystä että mulla on nuha ja mietin tässä itseksein mikä virka tuolla limalla nenukissa on. Siis tokihan sen tiesin,että pöpöt siinä kulkeutuu ulos,mutta räkään liittyy itseasiassa muutama aika mielenkiintoinen seikkakin. Uskokaa tai älkää.
Oletko esimerkiksi tiennyt, että meissä on niinkin arvokkaan kuuloinen jutska kuin pikarisolu! Goblet,eli pikarisolut erittävät limaa. Mietin tässä pikkupollassani vain (kun tuli se olipa kerran elämä taas mieleen),että onkohan niillä soluilla pikarit käsissä niinkuin rikkailla ja ne pikarit on täytetty limalla...No ei varmaan ihan näinkään. Kunhan tuli mieleen vaan.
Wikipedia kertoo myös miten rään saa pois. Joko niistämällä liinaan tai sormella kaivamalla. Jälkimmäisen tavan kuitenkin kerrotaan olevan yleensä epäsopivaa käytöstä. Aijaa!

Kuka muuten määrittelee tai on määritellyt epäsopivan käytöksen? Onkohan se ihan globaalijuttu että nenää ei tongita ja jos tongitaan niin aarretta ei ainakaan saa laittaa suuhun? Mites jos ei ole mitään muuta syötävää...pysyisköhän sitä rään avulla hengissä...Jos pitäis valita söiskö kuolleita kavereitaan vai omaa räkää. Kumpaa söisit? Mä ehkä kallistuin siihen räkään...Mut toisaalta kaiffarin lihoista ois varmaan enempi hyötyä hengissä pysymiseen..Eli sit pitäis maistaa sitä. Varmaan ottasin jostain reidestä palan..Siinä luulis olevan lihaisampaa..Niinkuin kanan koipireisi..Se sääriosahan on aika säälittävä..Vai oisko joku olkavarsi maukkaampi? Hauislihas ei kyllä kutkuta..ei sen puoleen että yleensäkään koko ihmisen syöminen kutkuttais. Mutta jos ei kertakaikkiaan ois yhtään mitään muuta. Niinkuin se tositapahtuma vuosikymmeniä sitten Andeilla. Missä lentokoneturman uhrit olisivat menehtyneet jolleivät olisi syöneet kuolleiden matkatovereiden lihaa. Hyi apua. Toivottavasti en koskaan oikeasti joudu sellaiseen tilanteeseen jossa hengissäsäilymisen ehto olisi eettisesti väärin ja muutenkin siis epämiellyttävää.
Loppuun sanoisin vielä sen,että en ole kannibaali,en haaveile kannibaaliuudesta,en ole psykopaatti,häiriintynyt tai avohoidonpotilas. En myöskään suljetun. Siihen en ota kantaa oisko sille hoidolle joskus hieman tarvetta ;) Heh.

Aaargh

Siis myydäänkö jossain alle kolmevuotiaille tainnuttimia, häkkejä, jalkarautoja,kahleita tai yleensäkään mitään millä mukulan sais asetettua paikoilleen? Ei taideta myydä. Luulen myös että ovat kovin lainvastaisia. Harmi.
Sitten autoihin..Minähän en niistä niin ymmärrä, mutta tänään opin taas yhden osan nimen. Kaasuläpän asentotunnistin. Siis häh? Sellaisesta pitäis alkaa soittelee ja kyselemään hintoja. Kaasun ymmärrän,läppää en,asennon ymmärrän,mutta mikä tunnistin? Kaasuläppä? Tulee mieleen pieruvitsi. Kaasu=pieru läppä=vitsi,tsoukki..
Asentotunnistin? Miksi pitää tunnistaa missä asennossa se läppä on? Lepattaako läppä siis?
Ihmejuttuja.

ilitoo

Se on sitten perjantai. Sinänsä meikäläiselle päivä siinä missä muutkin. Mutta on tullut tavaksi pitää mässypäivä perjantaisin. Tänäänkin upposi fazeria ja sipsejä. Eli perusmättö.
Mistähän sitä tänään kirjottais...Pahoittelen näitä "ääneen" pohtimisiani ja jaaritteluja. Tapanani kun vaan on avata tämä blogi ja naputella ihan just sitä mitä sillä hetkellä päässä liikkuu. Tiedä nyt onko siellä mikää kauhea trafiikki yleensäkään, mutta pakko siellä ainakin muutaman harmaan aivosolun on heilua.
Mulla tulee jostain syystä aina ihmisen sisuksia miettiessä mieleen olipa kerran elämä. Kaikki luultavasti tietää mistä on kyse. Se joka ei tiedä,on joko a)suuren sivistysaukon omaava moukka tai b)kuuromykkäsokea taikka c)jotenkin kierosti kasvatettu/kasvanut. Eli mikäli huomaat kuuluvasi johonkin näistä, niin HÄPEÄ ja ala googlettaa. Ellet sitten ole se b-vaihtoehto...Mutta silloin sulla ei ole mitään hätää, koska et lue tätäkään blogia.
Jokatapauksessa siis niin...että olipa kerran elämä tosiaan nousee usein mielikuvaksi esim. nyt vaikka aivoja ajatellessa. Sitä niinkuin näkee miten ne tyypit lentää aluksilla pitkinpoikin ja moikkailee kaikkia tärkeitä hemmoja. Niinkuin soluja vaikkapa. Solut on söpöjä. Niillä on sellanen ihoreppu missä ne roudailee happikuplia. Ja sitten on se vanha partaheikki. Se karvainen fixu. Sitä en kyllä ihan tajua et miksi juuri sen näköinen ois niinkuin koko porukan järki. Tyyppi joka kasvaa valkoista pitkää karvaa päästä varpaisiin ei voi olla luotettava. Mielenkiintoista ois jos se jossain jaksossa joutuis niiden pahisbakteerien väijyttämäksi ja ne ajelis siltä sen turkin veke. Oisko sitten vaan sellanen luiseva nahka siellä monitorien äärellä opastamassa. No näin kun miettii,niin ehkä se karva onkin ihan hyvä juttu.

Ihmetys

Meidän tiskikone otti loparit toissapäivänä. Olin aina ajatellut, että se on se kodinkone jota ilman en enää pärjäisi. Ilman imuria olen tullut toimeen lakaisten ja tarvittaessa naapuriystävän imppaa lainaten. Pesukone kun on ollut hajalla, niin pesutupa on ollut ahkerassa käytössä...Mutta kuuden hengen tiskit...sellaisen perheen tiskit jotka tekevät tiskiä 24/7...Olin siis aivan varma että seisoisin tiskipöydän ääressä tauotta ilman konetta. Mutta ei! Keittiö on siistimpi kuin koskaan ennen. Tiskipöytä hohtaa kuin leikkaussalin instrumentit! Olen tullut joko vanhaksi tai hulluksi,mutta käsin tiskaaminen on IHANAA! Tosin kyse voi olla uutuuden huumasta. Siis olenhan sitä ennenkin käsin tiskannut...ennen kuin sain tiskikoneen. Mutta silloin se oli kamalaa hommaa. Tiskikone kun muutti taloon, pidin sitä ylellisyytenä...en perusasiana. Mutta hohto se lähtee hopeastakin. Tiskikoneen täyttö ja tyhjennys pääsivät vihatuiden kotitöiden listalle lähelle kärkipaikkaa...Joten heti kun lapset olivat sopivan ikäisiä,ilomielin neuvoin koneen käytön. Ja tadaa; pikkuapulaiset olivat käteviä koneenkäyttäjiä. Mutta koska kyse on lapsista,oli lavuaarissa vähän väliä ruokien tähteitä tai roskia...Eli kun tiskit oli huuhtastu,pistetty koneeseen ja kone päälle...oli keittiö valmis. Ainakin jokatoinen kerta jäi tiskipöytä pyyhkimättä jne.
No mutta nyt hohtaa! Ei ole tiskintiskiä altaassa,ei murun murua tiskipöydällä. Kaakelit kiiltää ja on puhdasta. Ja kaiken takana on nainen! Eli minä!
Okei..ehkä aika onnetonta hehkuttaa tiskaamisesta...Mutta kun se syvin pointti ei olekaan se! Vaan se että entisen tiskivastaisen tiskirasistin kanta on muuttunut!
Tosin sen verran tunnen itseäni jotta tätä onnea tuskin kestänee muutamaa viikkoa pidempään. Mutta elättelen toivoa että uusi kone ois sitten taas asennettuna kun läträäminen alkaa maistua puulta. Ja sitten sitä masiinaa osaisi taas arvostaa. Aivan niinkuin imurointia sen jälkeen kun on elänyt ilman imuria...
Eli suhde kodinkoneisiin täytyy myös päivittää. Vähän niinkuin ihmissuhteet. Kipinää pitää pitää yllä ettei arki syö.

Vauvajuttua

Olisipa jännä olla vaikka taas raskaana. Kyllä, luit oikein. Raskaus on siinämielessä ihanaa aikaa että saa täysillä tuijottaa omaa napaansa. On vain sinä ja vauva. Potkuja ja liikkeitä ei tunne kukaan muu. Olet yhtä jonkun toisen kanssa. Ja se jännittävä odotus...vatsan kasvaminen...
No joo...siinä ne vaaleanpunaisten rillien läpi katsotut seikat...Mutta mielihyvin halailisin pönttöä ja yökkisin kaupan kalatiskillä..Mielihyvin vähän selkää kolottais ja väsyttäis. Kun kaiken "syynä" olisi se oma pieni vauva.
Ja synnytys! Sitäkin on niin ikävä. Se jännitys ja kipu. Odotus ja tuska. Kun tietää että nyt synnytys alkaa olla käynnistymässä...ja kun tietää että nyt se on käynnissä..kun menee sairaalaan ja näkee valmiiksi pedatun vauvan sängyn vielä tyhjänä...Kun hoitaja tutkii ja ilmoittaa montako centtiä on auki...Kun tietää että enää ei mene kauaa. Hakee puolison kättä kun sattuu. Lukee koraania hiljaa kun supistaa...Yrittää unohtaa kärsimyksen joka kuitenkin samalla on nautinto. Nautinto koska tietää miten jokainen koettu kipu tuo lasta lähemmäksi syntymää. Ja kun hetki koittaa...kun vauva puskee itsensä tähän maailmaan. Mikä helpotuksen paljous ja onnen vyöry. Kun lapsi rääkäisee ensimäisen kerran...Mikä kaunein ääni maailmassa.
Ja kun sen oman vauvan saa syliin...sitä haistelee ja katselee...ja se on aina yhtä täydellinen.
Tätä minulla on ikävä. Onkohan vauvakuumetta ilmoilla?

Hullun horinoita

No ei tuota BB-juttua voi viimeisimmäksi bloggaukseksi jättää. Sen verran on tälläkin kirjurilla ylpeyttä. Ainoa pikku ropleemi tässä vaan on se, että ei ole muutakaan asiaa.
Olo ei ole mitä parhain...Niskat jumissa ja jostain syystä tuo tuntemus ärsyttää meikäläisen paniikkikeskusta, joka siis vihjailee aivokasvaimista, aivoverenvuodosta...kaikenmoisesta vaarasta. Eli aivokopassa soi ALARM ja minä koitan pysyä rauhallisena vääränhälytyksen soidessa. Toivottavasti väärän.
Google ja lääkärisivut kutkuttais kovasti, mutta olen oppinut pysymään niistä pois. Ainakin silloin kun kyse on omista kehitelmistä. Nimittäin aivan varmasti jos heität googleen että "aivokasvaimen oireet" tulet löytämään itsestäsi näitä oireita vaikka päässä ei olisi koko aivoja missä mitään kasvais. Eli nyt ei auta muu kuin koittaa ottaa relasti ja naputella tätä näppäimistöä...Ja odotella josko se mielikin rauhottuisi.
Mitäpä sitä muuta..Syksy tulee juu. En tykkää. Enkä tykkää talvesta. Enkä niin kovin keväästäkään...vaikka on se parempi kun nuo kaks muuta...Mutta se KESÄ! Ah ihana kesä! Se vaan on nyt takana...seuraavaa saa taas odotella.
Miten haikeaa...Pinkki jättiuimarengaskin lojuu parvekkeella nyt. Ihan yksin. Snif.
Ja eiiiii...kohta täytyy ostaa käsineitä...ja minä kun olen ehkä maailman etevin niiden hukkaamisessa. Ja talvikengät..ja takki..Kylmää, märkää...eiiiiiii!!!!!!
En ymmärrä eskimoita.Miten ihmeessä joku ihminen on joskus edes keksinyt jäädä sinne jään keskelle asumaan??? "Rakennetaampa jäistä iglu ja jäädään tänne"..Ei tsiisus. Miten ne peseytyy? Eikö iglu sula jos siellä on tuli? Täytyy googlettaa iglun rakennetta ja toimintatapaa.
Hetkinen.
Okei..eli vaikka ulkona olisi -45 niin iglussa voi olla jopa +16 astetta..ja tämä pelkästään asukkaiden ruumiinlämmöstä tuottamaa. +16 on silti liian viileää meikäläiselle..Saatika tuo -45!!! Siinähän jäätyy jo silmämunat päähän kun erehtyy kurkistamaan ulos. Missäköhän iglussa käydään tarpeilla? Vai joutuuko sille keikalle ulos pakkaseen? Siinähän jäätyy....Ja mites löydät sinne sovitulle jätöspaikalle silmämunat jäätyneinä?

BB ja muuta soopaa

Kyllä vain, katsoin BB:n ekan jakson...Ohjelma ei sinänsä mielestäni omaa minkäänmoista järkeä,mutta on mielenkiintoista seurata ihmisten käyttäytymistä,käyttäytymisen muuttumista jne. Ihan siis psykologisesti ajateltuna ohjelmassa on se jokin pikku juju.
Ensimäinen kerta on hyvä katsoa siinä mielessä, että silloin näkee asukkaiden pintapuolisen luonteen ja feikkiluonteen. Ehkäpä mahdollisesti sellaisen ihmisen joka ei tunne itseään kovinkaan hyvin. Todella moni (ellei kaikki) on hyvin naiivi ja pinnallinen. Tunsin myötähäpeää varsinkin muutaman kilpailijan esittäytyessä. Yksi oli blondityttö jonka tavoitteena on tulla Pamela Anderssoniksi...Aivan tavallisen näköinen suomityttö vaalennetuissa pitkissä hiuksissa ja kamalassa meikissä. Itseluottamuksen puute huokui kotikatsomoon näennäisen itsevarmuuden takaa.
Toinen oli kuopiolainen naistenkaataja..En kyllä henk.koht ymmärrä mitä kehumista siinä on. Siis että on paljon "suhteita". Kolmas...Afganistanilaista alkuperää oleva gigolo...Hänkin omien sanojensa mukaan varsinainen kaatokone. Hyvin pinnallinen ja lapsellinen myöskin. Oikeastaan vain kaksi asukkaista vaikutti suht fixuilta. 40-vuotias nainen (oisko Satu?) ja joku parrakas tyyppi.
No,koska tuskin seuraan jaksoa päivittäin...tai edes viikoittain, voi seuraavan uuden asukasanalyysin antaminen kestää.
Mutta siis mikä on mielenkiintoisa nähdä on se, miten näistä ihmisistä kuoriutuukin aivan eripersoonia kuin olivat antaneet ymmärtää...tai sitten he jaksavat "outoilla" pitkällekin.

No olipas tylsää bloggailua..Varmasti ehkä maailman tylsin aihe: BB! Hehe,no nyt kun on käyty pohjalla niin tasoa voi taas alkaa nostamaan.

kun olin lapsi

Kyllä se vaan aika muuttuu. Tässä vuotta vajaa kolmekymppisenäkin huomaa monissa asioissa olevan jo ihan ulalla. En esimerkiksi tiennyt mitä tarkoittaa dissaaminen. Lapset sitten selitti ja mähän innostuin keksimään mitä hauskempia dissauksia. Vanhempi tytär opetteli muutaman ja on varmaan päässyt pätemään niillä. En sitten tiedä onko se nyt niin kehuttavaa.
Ulalla olin myös reppuostoksilla. Joku reppu oli liian pieni, joku ihan out of tyylitaju...joku poikien...En minä mitään huomannut. Samanlaisia kasseja olkahihnoilla kaikki tyynni. Toki kuosit vaihteli, mutta kyllä minä olisin sieltä lapsuudessani löytänyt montakin vaihtoehtoa.
Penaalienkin valinta oli kuin presidentin valinta Yhdysvaltoihin...Riviin kaikki kelvolliset vaihtoehdot ja niistä sitten kovalla rankkauksella se ihanin...Paitsi että presidenttiä tuskin valitaan ihanuuden perusteella..Että siinä se ero sitten.
Silloin kun minä olin pieni niin ei niitä vaihtoehtoja ollut kuin pari. Itseasiassa en edes muista koskaan valinneeni penaalia! Yläasteella ehkä. Ennen sitä en kai edes omistanut moista. Paitsi ekaluokalla. Sen sain lahjaksi...En tosin enää muista keneltä. Se oli punainen kotelonmallinen hieno penaali. Niin, että on näillä nykyajan mukuloilla sitten niin rankkaa...Kun joutuu pienestä pitäen niin monien valintojen eteen. Ja pah.
Ja mitä tehtiin minun lapsuudessani koulun jälkeen? Käveltiin/pyöräiltiin SUORAAN kotiin, syötiin ehkä voileipä ja sitten piti tehdä läksyt..Tällätavalla se nykyäänkin saattaa jotakuinkin mennä,mutta entäpä tämän jälkeen? Ennen sitä sitten lähdettiin hakemaan kaveria leikkimään. Meillä ei ollut edes puhelinta kun kävin ensimäisiä luokkia. Sitten leikittiin pihalla tai lähimetsikössä..Joskus mentiin leikkipuistoon. Ei puhettakaan että oltais soiteltu kännyköistä tai hengailtu tyhjänpanttina jossakin. Ja jotenkin sitä osasi mennä kotiinkin siihen aikaan kun kuului. Ilman kännykkää ja äidin soittoa. Tosin täytyy tunnustaa että olin aina hieman myöhässä kotiintuloajoista...Mutta olen edelleenkin myöhästelijä. Sisään rakennettu juttu, ei voi korjata.
Jees, mutta se niistä muisteloista. Täytyy jotenkin koittaa roikkua kärryillä ja pysyä menossa mukana...Mummopäiviä odotellessa.

Äitiyskammio

Tänään sitten alkoi koulut..eli kaksi vanhinta mukulaa paineli pulpettien taakse nuokkumaan ja kaksi nuorinta jäi kotiin sotkemaan. En ymmärrä millä pattereilla nuo pikkuset käy! Yhden kohdan kun saa jotakuinkin siistiksi, niin seuraavaa ollaan jo hämmentämässä. Tylsää siivota kun jälki ei näy. Vertauskuvana voisi olla jalkavammainen juoksemassa vastasuuntaan liukuportaita. Eli ei edisty homma ei.
Ainoa ratkaisu hommaan saattais olla oma kammio. Ei kidutuskammio pikkutuholaisille vaan äitiyskammio. Se olisi sellainen oma ihana paikka joka kuuluisi rakennuttaa aina kun lapsiluku nousee yli yhden. Siellä olisi minijääkaappi,matkatv,radio,poreamme,pehmeä sohva torkkupeitolla ja muhkeilla tyynyillä,hyllykaupalla kirjoja ja lehtiä...Himmennettävät valot,kynttilöitä,suklaata,pörröinen ihana matto....Ja äänieristetyt seinät! Periaatteessa rakennustyylissä voisi käyttää mallina ydinpommisuojaa...Sisustus sitten vaan olisi huomattavasti lempeämpi ja kodikkaampi. Ja hyvä ilmastointi tietysti..Mutta sellaisella systeemillä,ettei se päästä läpi minkäänmoisia ulkomaailman ääniä.
Toki sinne vois asentaa sisäpuhelimen...vain lähteville puheluille. Jos siihen kammionumeroon koittaisi ulkopuolelta soittaa, kuuluisi ensin joku aivan kamala rääkäisy ja sitä seuraisi sähköisku soittajan korvaan. Eipä soittelis toistakertaa!
Niin, että semmoisen kammion tarvitsisin.

Liukuhihnapäivitys

Bloggaillaan nyt sitten oikein kunnolla...Tosin mitään asiaahan ei tässä varsinaisesti enää ole, mutta eiköhän sitä aina jotain juttua keksi...Kuten esimerkiksi vaatteiden silitys! Luin erästä keskustelupalstaa jossa oli kaksi sivua silittämisestä! Siis KAKSI! Mun mielestä aivan liikaa. Eli perheenemännät sinne kilvan kirjoitelleet mitä silittävät,missä ja niin edelleen! Pöydän päällä, silityslaudalla vai miten. Ja milloin silittävät..heti kun pyykki on kuivaa vai vasta käyttöön otettaessa..vai fiftififti..Ja lakanoistakin riitti asiaa..jos ompelee niihin taskut (en ihan hiffannut tätä) ja nihkeinä laittaa sänkyyn, niin ne siliää siinä..Ja niksejä oli monenmoista. Lakanoiden mankelointi mulla menee jakeluun, mutta oikeesti, silitys????! Kuka perhana (pahoitteluni rumasta kielenkäytöstä) jaksaa silittää metritolkulla LAKANAA?!!! Joka kaiken kukkuraksi lopulta päätyy sänkyyn päällä maattavaksi! Siis eikö riitä jos sen joko mankeloi tai viikkaa vaan siististi. Ei se silloinkaan mikään ryppykasa ole! No, toisilla on aikaa ja motiivia.
Kuten eräätkin siellä totesivat nauttivansa silityksestä. On kuulema terapeuttista. No sitten vaan silitysraudat ja laudat psykologien terapiahuoneisiinkin. Heitetään sohvat ja palikat kaatopaikalle ja tuodaan kasa silitysvälineitä. Minä voin tuoda pyykit.
Mutta yhden asian kuitenkin opin. Että kun petivaatteet (ja muutkin tietenkin) silittää,niin niistä irtoaa vähempi pölyä. Olikohan vaatepölyä nimeltään. Ihan näppärä tieto pölyallergiselle. Mutta en siltikään aijo silittää lakanoitani! Mankeloisin pesutuvassa jos mankeli siellä toimis...Tosin ehkä tekisin sen vain kerran vuodessa :D

RIP Kirsi Sääski

Luin tuossa kommentteja ja huomasin erään tiedustelun kirsisääsken (eli sen pitkäjalkaisen "itikan") kohtalosta. Noh, kuten otsikko kertoo...Kirsi surraa nyt yhtä raajaa köyhempänä paremmilla mailla ja lampuilla.
Eli kun aamuyöstä heräsin, kävin kurkistamassa mitä parvekesairaalaan kuuluu. No eipä kuulunut oikein mitään..Nimittäin Kike oli heittänyt veivinsä..Ja heitti jalkansakin kun tönäisin ruumiin meidän parveketuolilta lahoamasta. Että näin. Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että kun näet kirsin halajavan lamppuun...anna sen mennä. Nimittäin jos se taittaa kinttunsa niin se ei toivu. Ja opimme myös sen (vaikka tämän jo kyllä tiesin ennestäänkin), että kun se kuolee, sen jalat irtoaa aika herkästi....Mikä on aika ällöä.
Onneksi en ole vaaksiainen, eli kirsisääski..Koska en ainakaan haluais että mun karvajalat jäis tiskille kun mun ruhoa roudataan. Ihan kokonaisena lihapalana toivoisin siirrettävän. Riippuen tietenkin menehtymistavasta. Jos sarjamurhaaja innostui viipaloimaan,niin sitten tietenkin mielellään ne viipaleetkin muistettais koota mukaan..

Hyvää iltaa...

On jäänyt bloggailu vähän vähemmälle tässä hulinassa. Tai pikemminkin epähulinassa. Ramadan on alkanut ja meikäläinen käy entistäkin hitaammalla. Mikäli yleensä olen varsinainen unikeko, niin nyt olen sitä moninkertaisesti. Pitkä paastopäivä imee kyllä mehut täysin!
Pääkopan kaistanopeus on tippunut puoleen. Mulla on muutenkin ollut se hitain nopeus, niin nyt kun lataa ja hakee entistä hitaammin on aika vaikea olla skarppina. Yhteys pätkii ja operaattoriin ei saa yhteyttä.
Isommat lapsetkin ovat kokeilleet paastota kokopäivää..Niillä efekti vaan on päinvastainen...Nupin käyntinopeus on kaksinkertaistunut ja näin ollen menokin sen mukaista. No nythän mä sen vasta hokasin...Ryökäleet roikkuu mun langoilla! Imee virtansa meikäläisen aivokuoresta ja painelee mennä!

Kello on nyt 22:14 ja koska huomenna alkaa taas koulut, ovat lapset kiltisti hampaat harjattuina sängyissään syvässä unessa,jotta jaksavat sitten virkeinä. Niin, siis en maininnut että kenen lapset. Luultavasti kaikkien muiden, mutta ei meidän.

Ennen vanhaan

Käytiinpä lauantaina Seurasaaressa. Eli joka ei tiedä mikä paikka se on, niin se on ulkomuseo jonne on tuotu ympäri Suomea vanhoja rakennuksia...Kuten mökkejä,aittoja jne. Erittäin mielenkiintoinen paikka.
Ostimme liput joilla sitten pääsi taloihin sisään.
Mulle käy kaikissa vanhoissa paikoissa niin, että mielikuvitus lähtee laukkaamaan ja sydämen valtaa haikeus. Tuntuu että on syntynyt aivan väärälle vuosisadalle. Minä kuulun sähköttömälle ajalle, vaikka olenkin nettihullu ja mukavuudenhaluinen. Haluaisin liikkua elämäntapanani..pellolla kuokkien tai vastaavaa. En ole teennäisen liikunnan ihailija. Siis tarkoitan tätä nykyaikaa jolloin ihminen joutuu kehittämään liikkumisensa. Tuskin ennen mietittiin illasta että: "Kah! Pitäsköhän lähtä iltalenkille". Ei varmasti kaiken hyötyliikunnan jälkeen mitkään lenkit käyny mielessä!
No mutta niihin mökkelöihin taas..Eli ihastuin erityisesti kahteen asuintaloon. Toinen oli kirkkotalli (jonka tarkoitus oli majoittaa kaukaalta tulleet vieraat)...Alakertaan siis mahtuivat eläimet ja yläkerrassa oli pieni huone. Siis miten näenkään itseni siellä ylhäällä vaatimattomassa pikku kamarissa lyhdyn valossa..Ja alhaalla mun uljas hummani mussuttaisi heinää! Uuuu so romantic!
Toinen suosikki oli kartano. Eli ääripäästä ääripäähän. Aivan ihania huoneita ja kalusteita! Ihania superlyhyitä sänkyjä..Olivat siis päästä vedettäviä. Ei omasta tai toisten päästä...vaan päädystä. Täsmennän jotta ei tule väärinkäsityksiä.

To be continued...

Sähkökatkokset

Asta pyörähti sitten Suomessa ja puhalsi nurin hyvin monen talouden sähköt...Mutta ei täällä "meillä". Mietin aluksi että hyvä ettei täälläpäin sähköt menneet...Mutta pidempään pohdittuani tulin siihen lopputulokseen että sähköittä eläminen tekisi ihmisille hyvää. Moni perusasiat hankaloituisivat tai kävisivät lähes mahdottomiksi, mutta ihminen on hyvä kehittämään ratkaisuja. Lisäksi ajanvietto saattaisi järkevöityä kun sähköiset laitteet ovat poissa käytöstä...Ja ah mikä tunnelma olisikaan istua perheen kesken kynttilöiden valossa..Ilman televisiota, radioa, tietokoneita, pelikonsoleita...
Toki voishan sitä luopua kaikista välineistä ja vempaimista..Mutta ei se olisi sama asia, koska voisi koska tahansa halutessaan muuttaa tilanteen. Luonnon aiheuttamaan sähkökatkoon taas ei voi itse vaikuttaa.
Ja ajatelkaas miten sitä sähköttömyyden jälkeen osaa taas arvostaa niin monta "itsestään selvää" asiaa..kuten lämmintä kotia,lämmintä vettä, jääkaappia/pakastinta,tietokonetta jne...

Pitäisikin perustaa maanlaajuinen talouksien sähköttömyysviikko! Kaupat,sairaalat jne saisivat sähkönsä,mutta peruspulliaiset saisiva totutella olemaan ilman.

Olen selkä!

Eli, Im back! Palasin juuri isäpapan hoivista. Ja isukki tuli nyt tänne meille vuorostaan. Oli oikein mukava reissu. Ja uutena kokemuksena oli käärmeen piteleminen! Pikkasen jänskätti, mutta ei se ollutkaan niin kamalaa kun olin kuvitellut.
Uusi kokemus oli myös parvekkeen lattialla konttaaminen iskän kaverina. Tai no ehkäpä iskä on joskus 29-vuotta sitten kontannu mun kaverina, mutta siis anyways...Siis kontattiin kuvaamassa leppäludetta. Sitä vihreää ötökkää joka kai lemuaa jos sitä häiritsee...Vai joutuukohan sen tappamaan jotta päästäis löyhkät ilmoille. En ottanut selvää.
Jokatapauksessa siellä me ryömittiin kameranlinssit luteessa kiinni ja vertailtiin kummalle tuli selkeempi kuva. Eli mukavaa isä-tytär laatuaikaa on vietetty!

Heh

No niinhän sitä sitten kävi, että nyt päivänvalossa luettuani edelliset postaukset, ne vaikuttivat kauheille! Yöllä vaan tuntui että nyt juttu irtoaa ja riehaannuin. Mutta eikös ne suuret taiteilijatkin saa inspiraatioita aina yöaikaan?

Näin muuten kamalaa painajaista. En aijo sitä edes kertoa. Painajaisista kun ei pitäisi niin puhua. Ja toisekseen oli niin kamala, että toivon unohtavani sen pian.
Olen muutenkin hyvin unirikas tyyppi. Näen oikeastaan joka yö unia ja muistan niistä paljon herätessäni. Joskus olen nähnyt enneunia...joko symboolein tai kirjaimellisesti.
Yleensä mä pidän mun unista...Illalla on jännä mennä nukkumaan,kun ei voi koskaan tietää mihin tajunta taas kuljettaa. Saa olla leffan päätähtenä joka yö!

Voi Kirsi minkä teit!

Kirsisääski on nyt sitten vammautunut. Ihmettelin kun surina pöydällä vaimeni..Äsken se vielä rummutteli lampun kupua. Löysin Kirsin lattialta vammautuneena. Taidan olla väsynyt kun tuli ihan surku! Sillä oli yksi jaloista taittunut! Otin lasten hiekkalelun ja paperilla varovasti kosketin Kirsiä...se kömpi purkkiin kiltisti. Eikä siis enää lennellyt tai surissut. Mietin oisko se pitänyt tappaa...jotta ei kärsis kipua. Mutta ehkäpä vaaksiaiset toipuu jalan nyrjähdyksestä??? Toivon niin. Vein Kirsin parvekkeelle siinä lelussa ja aijon aamulla käydä katsomassa näkyykö sitä. Toivottavasti se on saanut jäsenet kondikseen ja lentänyt muiden vaaksiaisten pariin!!!

vaaksiainen

On muuten harvinaisen typerä hyönteinen. En tiennyt ötökän nimeä,ennen kuin tein googletuksen "pitkäjalkainen itikka"...Eli wikipedian mukaan kyseessä on vaaksiainen. Kansankielellä kirsisääski. Eli joku Sääsken Kirsi lensi juuri mun ikean pallolamppuun ja jäi sinne jumiin. Lensi kai valoa kohti...Siellä se surahteli ja varmaan niin pitkistä jaloista väkisinkin ainakin varpaat kärähti.

No minuapa tietysti kävi säälittämään lampunhengeksi joutunut hyönteinen..ja täytyy myös myöntää etten välttämättä halua löytää sitä kuolleena ja palaneena. Sammutin lampun ja ravistelin pikkuisen ulos..Avasin lampun ja hemmo oli suoraan menossa takaisin! Oli pakko pistää pitsiliina siihen aukon päälle.

No äsken ihmettelin että onko se "Kirsi" päässyt sinne lamppuun taas kun niin kova surahtelu kävi. No ei ollut. Mutta tuossa se seisoo pitkine kinttuineen yöpöydällä ja koittaa päästä lasista läpi. Alkaa tuokin säälittämään. Pitäiskö vaan ottaa liina pois ja päästää kaveri kunnon solariumiin?

pohdintaa yössä

Tätä päivitystä (oikeastaan yöllitystä) tulen varmasti huomenna häpeämään..Mutta annetaan nyt sormien tanssia näppäimistöllä ja suoltaa nämä öiset aatokseni kaiken kansan luettavaksi.
Ensinäkin, mistä tulee suomenkielen sana "käsittää"? Miettikääpä tuota sanaa ajattelematta mitä se tarkoittaa...Esim. "selättää" on paljon järkeenkäyvämpi...Koska se kuvaa sitä mitä tapahtuu. Eli kun kaveri selätetään,niin se kaadetaan selälleen. Mutta kun käsitetään,niin muka ymmärretään??? Eikö aivoiteta tai päätetä olisi silloin sopivampi.
Mutta sana "päätetä" taas tarkoittaa jonkin asian lopettamista! Käsittäminen voisi mielestäni olla vaikka kättely. Mutta jos sanoisin vaikkapa jollekin miehelle että "en voi käsitellä sinua" niin taaskaan ei menis oikein..Nyt käsittely meinaa taas jonkun asian handlaamista!!! Sekavaa. Onneksi en ole ulkomaalainen.

Toinen kummastus on seisovapöytä..Eli buffee...
Mistäköhän tämäkin nimitys on lähtöisin. Käsittääkseni (vilkutivilkuti) pöydillä on jalat..joten periaatteessa joka ikinen pöytä seisoo. Pöytä kuin pöytä on siis seisova. Jos on jalat, niin se seisoo. Ellei jalat ole mutkalla tai poikki.Mutta silloin pöytä olisikin rikki. Tuoleillakin on jalat. Eli nekin seisoo! Miksi muuten huonekalujen osia on nimetty ihmisen ruumiinosien perusteella? Mutta jos kello seisoo,se on pysähtynyt. Eli paikoillaan. Kello kun toimii,niin se käy. Ei kävele.
Ei ole missään mitään järkeä eikä johdonmukaisuutta! En ihmettele suomenkielen päätymistä maailman hankalimpiin kieliin (vaikka tuskin näistä edellämainituista syistä on johtunut).

hassut sukunimet jatkuu

Googlettelin vähän..ja nythän vasta riemu irtoaa! Siis Raakanassu,Yrjövuori,Nännimäinen,Pälli,Möykky,Rintaopas,Kakkinen,Latipää,Veripää,Tampio,Känninen,Möhkö...
HEHEHHEEH näitä riittää!!!

Rupsahdus

Sukunimistä naamatauluun. Miksi pitää rupsahtaa? Joka päivä katson itseäni peilistä ja huomaan vanhentuneeni. En osaa sanoa mikä on muuttunut, mutta jokin ilmiselvästi. Missävaiheessa ja milloin vanhenin?Minkä ikäisenä muut minut näkevät? 15-vuotiaiden silmissä näytän varmasti aika vanhalle. Tosin olin kerran opettajan sijaisena ylästeella ja luokan tytöt luulivat iäkseni 19...Joopajoo. 19 on erittäin kaukana siitä miltä näytän.
En ole ainoa joka vanhenee...Muistan vielä kun omalla äidillä oli sileät kädet ja decoltee (mitenlie kirjotetaan)...Nyt olen huomannut kämmenselän ihon löystyneen ja hieman rypistyneen...Kaulan iholle on käynyt samoin...Kasvoissa näkyy enemmän uurteita. Surullista. Surullista koska mielikuvani äidistä on erilainen. Äitini on siis melko nuori. 49. Mutta koskee ajatus rakkaan ihmisen vanhenemisesta. Toki vuosia on toivonmukaan tiedossa vielä montakymmentä, mutta kuitenkin. Mummikin on muuttunut..Sormia särkee niin ettei kärsi enää neuloa. Minä taas muistan mummin jonka kanssa pyöräiltiin mattolaiturille pesemään matoja, mummin joka otti minut mukaan siivouskeikoille,mummin joka oli niin tarmoa täynnä. Onhan mummi vieläkin, mutta rajoittuneemmin. Onneksi mummikin on vielä tavallaan nuori...alle 70. Oma esikoiseni täyttää pian 11...Joten hyvässälykyssä mummi näkee tyttärentyttärentyttären lapsen/lapsia :)

sukunimet

On olemassa erilaisia sukunimiä. Tylsiä & tavallisia, hienolta kuulostavia (yleensä ruotsinkielisten nimet), rumia, söpöjä ja hauskoja!
Keskitytäänpä niihin hauskoihin. Toisillehan on tunnetusti hyvä nauraa. Tosin oma tyttösukunimeni kuuluu tuohon rumasarjaan....
Ja nyt niihin hassuihin nimiin...
Sikiö! Se on siis sukunimi. Anna Sikiö (eli anna sikiö :D)..tai Aamu Sikiö, Unelma Sikiö....Tai eestiläinen etunimi Aivo, Aivo Sikiö. "Sikiön Aivo tässä vaan soittelee"... Hahahaha :D Hullulla on hullut huvit.
Kivessilta, Rinta-rahko,Hörkkö....Jos olisin Hörkkö niin nimeäisin poikani Kerkoksi. Kerkko Hörkkö, Hörkkö Kerkko...
Heheeh...jatkan vähän myöhemmin tätä toisille naureskelua, lapset roikkuu kimpussa.

Tänään

Heräsin supermyöhään. En edes kehtaa kertoa monelta. Mies lähti aikaisin töihin, joten ei ollut ruoanlaittopaineita (siis että sapuskan pitäs seisoo lautasella between klo 12-13)...Ja jostainsyystä lapsetkin antoivat mun nukkua.
Kun pääsin punkasta ylös niin pesukoneesta pyykit kuivumaan (illalla siis laitoin ajastimen),uudet pyörimään ja ruoan laittoon. Join kahvit tässä koneella ja relailin. Kunnes!!!!!!! Lauantain perheleffan odottaminen nousi huippuunsa...Kaks vanhinta pohti aina leffan alkuun asti,onkohan se scopidoo (vai mikälie) piirretty vai ei..todennäköisesti ei,mutta vois kuitenkin olla,mut yleensä ei oo jne jne jne..Ei siinä mitään...Mut sitten oli kello sen verran että se kauan odotettu filmi alkaa...Mutta lapsella nro 3. (jolla on se ruma rönkymisääni) oli Puuha Pete pahasti kesken. Siis vasta toista kierrosta sama dvd pyörimässä...
Eli voitte ehkä aavistaa minkälainen huuto siitä nousi. Ilmeisesti meidän 2½-vuotias kuvittelee omistavansa telkkarinkatsomisoikeuden..Tai siis ainakin sen mitä sieltä katsotaan.
Ja sotaanhan tarvitaan sovittelija,eli siis minut. Toisaalta sota on aika yksipuolista,kun pikku kirppu rääkyy yksinään ja kaks isompaa ignooraa sen niin hyvin kun pystyy.
Anyway,tämmönen mitätön pikkutapahtuma latisti päivän tunnelmat.Jos niitä nyt alunperin edes niin olikaan.

Mässynmää

Vedin niin hienosti ja määrätietoisesti tänään diettiäni..Aina kunnes lähdin pikkusten kanssa leikkipuistoon mukanani kahvia ja pikkumunkkeja..Arvatahan voi kenen suuhun suurinosa munkeista eksyi.
Sitten kaveri soitti ja pyysi mukaan makuuniin. Siis mähän en koskaan sano makuunille ei! No pitihän sillä reissulla citymarketissakin poiketa..ostaa 2x 1½l pepsimaxia...Makuunista mukaan lähti läjä karkkia, mutta ei leffaa.
Äsken tosin hoksasin, että nythän on perjantai ja vois vaikka pitää karkkipäivän.Eli homma on sillä kuitattu. Ei muuta ku karkkia napaan!

sataa sataa ropisee ja rönkyy!

Niin tietenkin sataa kun juuri suunnittelin yöuinnille menoa! Ei voinut eilen tai aikaisemmin sataa kun mulla oli tylsää. Toisaalta ehtii kai tuo tuosta lakatakin, mutta fiilikset meni kun tuli harmaata ja tuulista.
Asiasta seitsemänteen: Mun lapsella nro.3 on ehkäpä maailman rumin ääni. Siis ei puhe,laulu jne normaalidesibeleissä kulkeva äänentuotanto..vaan RÄÄKYMISÄÄNI! Siis jos voisin, niin nauhottaisin ja liittäisin tähän _____________ . Kuulisitte itse. Pienestä,sirosta ja nätistä 2½ vuotiaasta irtoaa ääni, jota parhaiten kuvaa variksen,lokin,liitutaudun narina kun liitu tietyllä tapaa osuu pintaan...siis toisinsanoen yhdistä mielessäsi mitkä tahansa epämiellyttävät äänet,lisää volyymia reilusti ja mieti miltä kuulostaisi!
Jos joskus perustan kidutuskammion,niin tiedänpä ainakin kuka saa hoitaa kidutuksen...
Siis järkyttävää.
Voisin kuvata tätä ääntä kimakaksi rönkymiseksi. Jos tiedät mille rönkyminen kuulostaa ja kuvittelet sen vaan kimakassa muodossa..sille kuulostaa. Ei kiva.

suomenkieli

Kertoisko joku miten sana "kirkua" taipuu? Minä kirun? Sinä kirkut/kirjut? Hän kirkuu..Me kirkumme vai kirjumme?? Te kirkutte/kirjutte??? JNE...Eli miten tuo "kirkua"-sana taipuu?

Toinen sana on..oikeastaan en keksi sen perusmuotoa...esim "minä kaitsen lapsia". Onko perusmuoto kaista,kaitsa,kaitsea...???MIKÄ?? Jos se on kaista..niin miksi sitten kaista (siis esim autokaista) taipuu ihan eritavalla? Kertokaa nyt joku!

Laihis

Jep,tänään se taas alkoi...Painon pudotus. Aamupaino oli 67...vielä kesäkuussa painoin 63-64kg ja siitäkin oli tarkoitus vielä muutama kilo mennä alaspäin. Mä syytän osiksi Jordanian reissua! Olin kuvitellut lihovani siellä anopin herkkupatojen äärellä...Mutta vatsatauti piti hyvin balanssissa. Päinvastoin tais paino vähän tippua...Nooooh,kun tultiin takaisin Suomeen niin ensimäisenä päivänä roudasin kasan irtokarkkeja ja fazerin sinistä himaan...Ja sillätiellä ollaan!
Mulla oli kyllä fazeria mukana matkalla,mutta sitä oli pakko pitää jääkaapissa ja se pilaa maun ja koostumuksen! Fazerin sinisen kuuluu olla tietyn lämpöistä (eli ei kylmää eikä sulanutta)!

Mitäpä sitä muuta kertoisi...Pesukone pyörii...lapset leikkii,tappelee,kiljuu...mies meni töihin ja minä juon kahviani tässä...Kuulostaapa aika arkiselle. No, sitähän tämä on. Arkea.

Tylsyys vol.2

Eipä vieläkään ole ilmennyt mielekästä tekemistä. Ihan vaan sitä tulin kertomaan.
No ei vaineskaan, kyllä kai sitä aina jostain saa juttua aikaseks. Toinen seikka onkin sitten että mistä.
Huomaatte varmaan, että olette juuri hukanneet arvokasta aikaa elämästänne tämän kaiken lukemiseen. Pahoitteluni siitä, voitte sulkea sivun oikeasa ylälaidasta löytyvästää X-napista. Nimittäin voin jo etukäteen ilmoittaa, että mitään mielenkiintoista ja sivistävää ei ole luvassa. Sikälimikäli ette jo sitä itse havainneet.

Jaah, tyttö tuli äsken kysymään missä on itä. "Onko se tuolla vai tuolla?" Kysyi hän ja viittilöi eri suuntiin. En tiedä missä on itä. Tai voisin sen ehkä suurinpiirtein hahmottaa, mutta en jaksa (en vaikka on tylsää). Asumme Itä-Helsingissä...joten me ollaan periaatteessa jo idässä.Eli itä on kai sitten tässä.
Tuostapa tulikin mieleeni että jos idän keskipiste on tässä, niin sitten ei oikeastaan ole itää tällekohti. On vaan pohjoinen,etelä ja länsi+ väli-ilmansuunnat...Mutta ehkä itä on tässä. Toisaalta suunta jatkuu oikealle (idän suuntaan)...joten ilmansuunnilla ei taida olla päätepistettä...ne vaan kiertää.Tai no joo...maapallohan on pyöreä,joten pakkohan se on kiertää. MUTTA: Mites pohjoinen ja etelä??? Kun maapallo pysyy suht' "vaakatasossa" ja jos liikuttaisiin pohjoisnavalta aina ylemmäs ja ylemmäs..siis tavallaan eteenpäin/ylöspäin...niin mihin päädytään??Tullaanko sieltä etelään?
Täytyykin ihan miettiä. Etelänavalta jos noustaan niin kohdasta riippuen vastaan tulee Etelä-afrikka,Argenttiina..jne...Mutta mitä tulee siellä pohjoisnavan "takana"??

Mikä minusta tulee isona?

Siinäpä kysymys. Ei hajuakaan. Takana on välinehuoltajaopinnot, mutta ala ei kiinnosta. Ei tässä sinänsä kiirus ole tietää miksikä sitä haluaa tulla..Kuopus kun on vasta 1½- vuotias. Mutta olishan se kiva omata jonkunmoisia suunnitelmia. Meikkaaja-maskeeraja,kosmetologi...kiinnostavia ammatteja...Mutta toisaalta sitten taas ei. En koe itseäni muodikkaana ja huoliteltuna ihmisenä. Jollaisen oloisia kauneuden parissa työskentelevät ovat.
Mikään lastentarha ei käy. Tarhaa on tässä kotona aivan tarpeeksi. Lisäksi en näe ideaa, että "Seija-täti" pukee mun lapselle kurahaalarit päiväkodissa A. Ja minä puen Seija-tädin lapselle päiväkodissa B. Eikä muutenkaan tunnu omalle alalle. Vanhuksetkaan ei käy. Oikeastaan minkäänmoinen hoitoala ei nappaa. Hoidan tässä kotona tätä omaa sakkia niin paljon, että kiinnostusta laajemmin ei enää löydy.
Jos voisin opiskella ihan mitä tahansa (eli minkätahansa koulun ovet olisivat mulle avoinna),opiskelisin ehkäpä sisustussuunnittelua...jotakin haastavaa, mutta luovaa. Toisaalta lyhytjännitteisenä ihmisenä ja huonolla matikkapäällä ei pitkälle pötkitä.
Olen tullut siihen tulokseen että en ole missään erityisen lahjakas...enkä omaa mitään asiaa kohtaan mieletöntä kiinnostusta. Eli onko mun tulevaisuus sitten jossain margariinitehtaan liukuhihnalla poistamassa viallisia paketteja??

Tylsyyden huipentuma

Oon kokopäivän miettiny mitä sitä tekis. Ruoat on tehty,pyykkiä pesty,pikkusten kanssa leikitty,vähän vaihdeltu huonekalujen paikkaa...Mutta silti päässä vaan soi "ei oo mitään tekemistäää!". Ihan kuin sielussani asuis nelivuotias yksinhuoltajan ainut lapsi,jolla ei ole harrastuksia,kavereita tai kivoja leluja. On vaan niiiiiiiiin helskutin Tylsää! Isolla teellä!
Tekis mieli leipoa jotakin, mutta tarvikkeita on vain johonkin perushommiin, kuten pullaan. Ei inspiroi. Ja toisekseen mun on parempi ollakin leipomatta, nimittäin ystäväni Vaaka näytti rumia lukemia tänään.
Eli kysymys kuuluu: MITÄ MÄ TEKISIN??? Jos omistaisin sen omakotitalon uima-altaalla...voisin siemailla pepsi-maxia jääkuutioiden ja sitruunaviipaleiden kera aurinkotuolissani varjon alla..välillä pulahtaa vilpoiseen veteen (ei liian vilpoiseen!) ja sitten taas jatkaa löhöilyä. Vieressä olis myös mansikoita ja tuoreita hedelmiä. Hämärän tullessa uima-altaan valot ja taivaan kuu valaisisivat tunnelmallisesti...heinäsirkat soittaisivat serenaadiaan..
Joo..mutta kun en omista omakotitaloa...saatika uima-allasta (ellei puhallettavaa nalle puh-allasta lasketa)....Mansikoita kyllä ois muutama...Mutta ei ne viihdykkeeksi riitä :(

Väärä päivä+helteet

Mikään ei ole ärsyttävämpää (oikeastaan monikin asia on,mutta...) kuin väärässä päivässä eläminen! Elin vielä viisi minuuttia sitten onnellisesti tiistaipäivää, kunnes iltalehti rysäytti minut kertaheitolla keskiviikkoon. Joka siis on se oikea viikonpäivä.
Luin uutista metron alle jääneestä naisesta. Oli tiistai-iltana jäänyt metron alle (tai tippunut raiteille, en lukenut kokonaan kun takerruin viikonpäivään)...Mietin hetken että miten niin on tänään jäänyt metron alle,eihän vielä ole ilta! Sitten kelasin että mitäs ne viikon vanhaa juttua enää uutisoi uutena...Ja tämän jälkeen vasta eräs aivosoluistani vinkkasi, että jospa sitä onkin itse vähän jälkijunassa asioista...

Sitten seuraavaa pohdintaa, eli nämä helteet. Hei c'mooon guys!!! Ei nyt valiteta kun on kerrankin lämpöstä! Aurinko paistaa, on vehreää, tarkenee uida...Voi käydä picnikeillä, ei tarvitse kerrospukeutua tai käyttää sukkia!!! TÄMÄHÄN ON IHANAA!!!
Tosin nihkeydestä ja hienhajusta en niin perusta, mutta pieni paha plussiin verrattuna. Kyllä me ehditään kastua ja palella koko loppuvuosi ja seuraavan vuoden alku! Ei tämä 2 kuukautta lämpöä pahaa tee :) So, stop whining :D

aatteet ja vaatteet

En tällä rämällä näppäimistöllä välttämättä nyt jaksais, mutta jaksampa kuitenkin hiukkasen.
Eli olen pohtinut esim. Ranskan asettamaa burqa-kieltoa. Eli naiselle rapsahtaapi sakot jos on pukeutunut kasvot peittävään asuun. Hmm. Edelliseen kirjoitukseeni viitaten, stringibikinit taasen olisivat ok.
Lakia perustellaan mm. turvallisuuskysymyksillä- sinänsä ok peruste, mutta en usko tähän.
Ja naisten tasa-arvoisuudella ja ihmisarvolla jne lässynlää.
Eli jos minä en halua (SIIS NIMENOMAAN M I N Ä ! ) paljastaa kasvojani kaikille vakaumukseni perusteella, minulla ei ole tähän oikeutta? Mutta jos haluan pukeutua punaisiin nahkastringeihin ja ajella pääni kaljuksi, tatuoida vartaloni pantterikuvioiseksi,lävistää nenäni ja ripustaa sitä kautta ketju kulkemaan genitaalialueen lävistykeen...tämä olisi OK?! Tosin katseita keräisi ja tuskin joka ravintolaan olisi asiaa...mutta sakotettaisi ei. Mutta pukeutumisesta "nunnamaisesti" saa sakot. Joku mättää.

Bismillah

Tänään 27.7.2010 päätin aloittaa jonkunsortin blogin pitämisen. Avoinna on mitä tänne tulen lörpöttelemään..Liittyykö bloggaukset mun elämään, ajatuksiin, vakaumukseen, uutisiin, mielipiteisiin..sitä en tiedä. Todennäköisesti luvassa on sekalainen sekoitus vähän kaikkea.
************************************************************************************
Aloittakaamme siis valittamisella :D Eli ymmärrän kyllä että nyt on lämmin, suorastaan kuuma...ymmärrän että rannalla ollaan bikineissä,mutta sitä en ymmärrä että tuolla ihmisten ilmoillakin eräät liikkuvat bikineissä! Yleensä alaosa vähän peitettynä,mutta bikinien yläosako käy paidasta?So not! Bikinien yläosahan näyttää rintsikoilta melkein!!! Ja entäs sitten nää stringi-alaosat?????? WHOOOOT?! Siis haloo..joku raja ehkä. Ei sitä pers'vakoa tartte kaikille vilautella. Okei,sä et halua rusketusrajoja,mut kerrotko mulle missä piireissä sä liikut alasti?Siis jotta ne pienet rajat haittais...Yleensä kai ollaan vaatteet päällä julkisesti ja kotonakin jotenkuten. Ja vaikka ois miten mikromakromaaliset-shortsit tai hamonen,niin ei ne tavallisten bikinien jättämä raja siltikään näkyis! Ja täytyy kyllä todeta että stringit rannalla on jotenkin tosi desperaadoa, ainakin sellasen lähelle 40veen päällä..Olkoonkin kuinka solakka tahansa.
Eli aina ei ole seksikästä näyttää kaikkea..päinvastoin ois ehkä hyvä jättää jotain arvailujenkin varaan ;)