tylsyyyyyyyys!!!!!!!!!

Tänään on netti jumitanut ja tökkinyt oikein olan takaa! Hermot menny jo monesti. Eipä se sillon jumita kun ois jotakin vähemmän tärkeetä surffattavaa..Mutta että just nyt kun mulla on aivan super tylsää+ piti käyttää nettipankkia. No, nyt taas toimii. Saa nähdä kuinka kauan.

Mitään asiaahan tässä ei taas ollut...meinasin kirjoittaa lumesta, mutta ei siitä ole mitään hyvää sanottavaa kun se on tommosta loskavelliä vaan. Lapsetkin on ihan tylsyyksissä täällä. Pikkuset lompottaa mun kengät jalassa ja isommat lojuu tässä sohvilla. Ollaan oikein energisen oloisia kaikki. Niin varmaan.
Miesrukka raataa töissä ja olen miljoonat häirikköpuhelut tehnyt sinne kun on tosiaan niiiiiin tylsää. Facebook on myös tosi unelias...Telkusta ei tule mitään. Toisaalta onhan tässä olemisessakin oma onnensa.
Mössö-hamsterikin on tänään ollut aika tylsä.Kaivellut vaan purujen alla ja touhuillut omiaan. Ankeeta.
Olispa jokin harrastus.Jokin jossa olis hyvä. Osais vaikka ommella tai kutoa hienosti. Tai maalata tai piirtää...Taikka kirjoittaa kirjaa. Tai osais jotain hienoa itsepuolustuslajia ja vois halkoa tiiliskiviä otsalohkolla tai jotain. Mutta kun ei osaa.
Musta tulee mummona varmaan semmonen joka istuu keittiön ikkunassa pitsiverhon takana ja kyyläilee pihan tapahtumia. Kiikarit mulla on jo kaapissa odottamassa tätä tulevaisuuden harrastusta. Pitäiskö hankkia kunnon vihko ja kyniä niin vois pitää kirjaa kans kuka liikkui mihinkin ja monelta?

Sekavaa

Päässä risteilee aivan sekavia ajatuksia. Välillä rauhallisemmin ja välillä levottomammin. Muistan ystävääni joka hetki..Ystävääni joka on sairaalassa siis. Vaikka tekisin mitä tahansa, takaraivossa jäytää ikävä. Ikävä on todella suuri. Oli minulla aikaisemminkin ikävä, koska viime näkemästä on aikaa, mutta nyt ikävä on todella kova. Nyt sitä huomaa miten sitä aina on muka niin kiireinen ettei ehdi tavata. Tai muuten vain saamaton. Näin ei saisi olla. Nyt olen saanut rankan opetuksen siitä...Onneksi en kuitenkaan sitä rankinta.

Joinakin hetkinä muistelen meidän yhteistä taivalta..Meidän Tallinnan reissuja, meidän linnanmäen toilailuja, yökyläilyjä...Paljon on koettu ja jaettu. Niin iloja kuin suruja. Ollaan yhdessä koettu hienoja asioita..ja myös vaikeita. Ja tällähetkellä on sanomattakin selvää että on menossa se vaikea-aika. Mutta ainakin minusta tuntuu että tämä toi meitä taas lähemmäksi toisiamme. Viimeisen vuoden ajan olemme molemmat olleet tahollamme aika kiireisiä ja keskittyneet enempi ehkä muihin asioihin kuin ystävyyssuhteisiin. Näin ainakin minulla. Koska neljännen lapsen jälkeen rakas harrastukseni - puhelimessa puhuminen- on käynyt lähes mahdottomaksi, olen aikalailla eristäytynyt tavallani. En ole "kyläluuta"-tyyppiä..ja nyt kun ei tule kenenkään kanssa pahemmin soiteltua,kontaktit on enimmikseen facebookissa. Kuulostaa todella säälittävältä, mutta elämäntilanteeseeni juuri sopivaa. Näin koen itse. Ystäväni taas on enempi soittelijatyyppiä...joten omista "muutoksistani" johtuen yhteydenpito on vähentynyt. Mutta sehän ei tarkoita sitä etteikö hän (tai ne muut joiden kanssa vähemmän kontakteeraan nykyään) olisi mielessäni usein.
Jokatapauksessa nyt on järkättävä niitä rakoja soitella. Vaikka väkisin.

Eipä tässäkään kirjoittelussa ollut päätä eikä häntää..ei edes keskivartaloa, kunhan näpyttelen. On vain niin kummallinen olo.

uhmis talossa

Eilen illalla lapsi nro 3. ilmoitti että haluaisi leipoa pipareita..Sitten ideasta kehittyikin suklaakeksien leipomista ja lopulta juhlintaa. Elikkä tänään meillä leivottiin aivan mahtavan ihania suklaahippukeksejä,poppailtiin popcorneja,tehtiin iso kannullinen mehua johon laitettiin jäisiä mansikoita kellumaan..Ja puhallettiin muutama ilmapallokin tunnelmaa kohottamaan.
Omat tunnelmat eivät sinänsä hio kattoa ystäväni uutisista johtuen, mutta aina on ilo seurata innostuneita ja onnellisia lapsia. Lapsen ilo kun on sitä aidointa mallia.
Kiikutin vähän keksejä naapuriinkin ja hörppäsin sumpit siellä. Nyt kaduttaa tosin että tulin takaisin tähän hullunmyllyyn. Kuten olen joskus ajat sitten kirjoittanut, tällä kolmivuotiaalla on hirrrrrrrrrrrrrrrrrvittävän ruma rääkymisääni. Ja nyt kun siihen yhdistää tuon ihanan kolmenvuoden iän,niin yhdistelmä on mitä kamalin. Tässä kirjoittaessanikin neiti rönkyy aivan turhaa vieressa ja draamailee. En ymmärrä syytä, sitä tuskin oikeastaan onkaan. Mistä vain kun saa revittyä rääkymistä. Mutta mulle on kasvanut suodattimet korviin, eli kykenen sulkemaan rääkymiset pois tajunnasta ja keskittymään muuhun. En suostu menettämään hermojani yhden pienen naperon uhmailusta. Lähinnä huvittavaa katsottavaa kun elämä on niiiiiin vaikeaa että!
Eilenkin nukkumaan mennessä maailma kääntyi yllättäen ylösales ja alkoi puolentunnin raivarit. Hetken seurailin ja koitin saada kontaktia,mutta turhaan. Joten lähdin hetkeksi katsomaan telkkaria ja palasin sitten kysymään josko riittäisi. Ei riittänyt. Tyttö sitkutti jalkojaan ja oli vaan pahalla tuulella..Otin syliin ja halin ja juttelin...ilman vaikutusta. Mutta kun ehdotin että jospa taas lähtisin muualle, niin napero ojensi kädet ja sitten halittiin. Mutta uhma ei antanut periksi. Vielä piti ihan mallin vuoksi vinkua ja rönkyä.
Muistan kuinka nuorempana äitinä tämmöinen rasitti joskus henkisesti..Nyt tässä lähestyessä kolmeakymppiä pikku raivohetket ei liikauta eikä väsytä. En voi sanoa ettäkö nauttisinkaan niistä, mutta en ainakaan ota paineita. Jos on raivari niin se menee ohi kyllä. Ja raivareiden väliin mahtuu sitten niitä ihania hetkiä.

Seuraavassa tämän hetken keskustelu:
A= lapsi
I= Iman,eli minä

A= Telkkari on tyhmä!
I= miksi niin?
A= se on tyhmä telkkari! SE ON TYHMÄÄÄÄ!
I=..........Noniin mitäs nyt kiukuttelet
A= Tyhmä telkkari! Tyhmä telkkari!Tyhmä telkkari!
I= Miksi se on tyhmä?
A= koska se on tyhmä.
I= miksi kiukuttelet nyt kokoajan
A= en ikinä haluu mennä uimaan en ikinä. en ikinä!

Että näin... hehe.

Tarve kirjoittaa

Pään sisällä velloo ajatuksia ja tuntemuksia..En tiedä mihin niitä purkaa..Joten kirjoitan. Mikäli luit edellisen bloggauksen, ymmärrät mihin liittyy.
Olen nyt googlettanut ja lukenut mielipuolenlailla leukemiasta. Haluan ymmärtää täysin mitä tämä sairaus tarkoittaa. Ennen se on vain ollut yksi pelottava sairaus muiden joukossa. Nyt se tuli lähelle, ja minun on pakko tutustua siihen. Haluan imeä tietoa, jotta ymmärrän mitä rakas ystäväni käy läpi..mikä hänen elimistössään ei nyt toimi tai toimii väärin. Haluan tietoa hoidoista, paranemistarinoita..Sairastuneiden kokemuksia ja ennen kaikkea heidän henkisiätuntemuksiaan. Haluan vain tietää, että voin olla tukena ja apuna niin hyvin kuin voi!
Ehkä tämä kaikki on jonkinlaista terapiaa itsellenikin. En pystyisi vain istumaan ja suremaan. Suremaan en nyt suostu,vaikka surullinen olenkin. Mitään ei ole menetetty. Edessäpäin on vain hirmukokoinen lohikäärmehirviö..Nimeltänsä Leukemia. Ja sen lohikäärmeen ystäväni joutuu kohtaamaan yksin, miekkanaan uskonsa,toivonsa,voimansa ja kehonsa. Minä en voi asettua hänen tilalleen taistelemaan, mutta voin valmentaa häntä ja luoda häneen taistelutahtoa entisestään!
Ystäväni on onneksi taistelija. Sanoihan hän itsekin että ei kyllä luovuta. Ihailen asennetta, se on juuri oikea!
Uskon että hänen tahdollaan ja jääräpäisyydellään (rakkaudella ;) ) hän voittaa taiston. Ja jokainen hänet tunteva kyllä sisimmässään tietää minkämoisen sissin tämä sairaus "valitsi" kohteekseen..Voittajanaisen joka näytti jo syntyessään mistä on tehty! Sillä hän syntyi etuajassa..."huonoilla" keuhkoilla..vietti elämänsä ensimmäiset vuodet suurimmaksi osaksi sairaalassa...Ja taisteli itsensä johtoon. Raudasta tehty urhea ihminen joka on valmis tekemään mitä tahansa poikansa eteen. Nyt se "mitä tahansa" on tämän sairauden nujertaminen...Ja sen hän myös tekee!

Elämä

Elämä voi yllättää. Niin positiivisesti kuin negatiivisestikin. Tänään se yllätti negatiivisesti. En soimaa kohtaloamme, mutta tunnen suurta surua ja huolta tiedosta jonka tänään sain.
Rakas ystäväni, enemmän kuin ystäväni..sanoisin siskoni, sai tänään leukemiadiagnoosin. Leukemia oli vain yksi arveluista kun häntä tutkittiin osastolla...En koskaan ottanut tätä vaihtoehtoa tosissani. No, nyt se on totta. Ensireaktio oli kummallinen aalto joka pyyhkäisi sisuksissa..Seuraavaksi pääsi pieni itku..Sitten tuli levottomuus..sitten soitin hänelle. Miten avuton olo sitä olikaan..Ei löytynyt lohdun sanoja..Mutta kuuntelin..ja yritin kannustaa. Sitähän juuri nyt tarvitaan. Voimaa. Ja jos ystävän voimat loppuvat, minä annan omastani. Olen valmis luovuttamaan hänelle verta,luuydintä...ihan mitä vain tarvitaan ja jos omani on sopivaa. Annan vaikka toisen silmäni hänelle.Vaikka molemmat.
Kun rakas ihminen sairastuu vakavasti, huomaa ja ymmärtää miten rakas hän oikeasti olikaan. Huomaa kuinka huono ystävä on itse ollut. Kuinka olisi voinut soitella ja vierailla useammin. Näinhän se usein menee.
Mutta onneksi asian voi korjata. Voin olla parempi ystävä nyt. Otan velvollisuudekseni potkia häntä eteenpäin silloin kun hän ei jaksa, luoda toivoa silloin jos hänelle tulee halu luovuttaa, piristää häntä silloin kun hän on surullinen...Tukea silloin kun häntä pelottaa. Aijon olla hänelle enemmän kuin pelkkä olkapää. Ja yhdessä me nujerretaan se katala tauti! Minä en päästä ystävästäni irti!!!!!!!!

Takapakkia

Kirjauduin juuri taas kalorilaskuriin...Ennen kesää käytin ahkerasti ja toimi aika hienosti painonhallinnan tukena..Viimeisin kirjaus oli 64,4kg ja painohan tippui vielä tuon jälkeen..Oli kesäkuun lopulla 62...Mutta nyt killutaan taas seitsemässäkympissä...Inhottavaa. Vedin tänään yli 1300 kaloria YLI kulutukseni...Ja tällä linjalla olen ollut jo kauan. Nyt saa riittää! Tänään pitkästä aikaa oikeasti tuntui pahalle katsoa itseäni. Tätä fiilistä olen odottanut. Että tulis se tarmo taas aloittaa itsensä muokkaaminen keveämmäksi. On ollut pitkään sellainen hälläväliä-fiilis. Olen vaan halunnut nauttia mässäilystä ja vaimentanut pääkopasta kuuluvat vastalauseet. Laihdutuksesta ja herkuttelusta valitsin herkuttelun. Se on paljon kivempaa! Mutta nyt Luojan kiitos tuntuu että haluan valita laihiksen. Ilman tätä "tuntua" on turha yrittää. Yritin ehkä kuukausi sitten kaksi päivää..Ilman tosissani oloa ja ei onnannut. Ajattelin sitten että vedetään nyt kaksinkäsin mässyä ja rasvaa niin kauan kunnes joku ääni siellä päässä hommaa megafonin ja rääkäisee siihen kunnolla. Nyt taitaa olla megafoneilla kunnon kuoro meneillään,siihen malliin alko huuto.
No, tässä ähkytilassa ei nyt heti tartuta toimeen ja aleta esim. kuntopyöräilemään. Lillun nyt tässä äklöällötys sokerin yliannostuksessa ja saatan vielä myöhemmin poksautella pussillisen popcorneja..Vaikka ei niitä poppareita oikein mieli tee..Mutta pussi pitää saada hävitettyä ja koska nyt alkaa tiukempi kausi herkutteluista,pitää tämä "viimeinen" mässypäivä vetää pitkän kautta. Vaikka väkisin.

X-files on avattu

Noniin..Ei mennyt ihan putkeen Mössön vastaanotto isännän puolelta. Kyllä hamsu pisti hymyilyttämään ja ilmiselvästi piti siitä, mutta kehoitti palauttamaan sen pikimmiten. Johon tietenkin vastattiin että ei sitä voi palauttaa eikä palauteta! No periaatteen miehenä ei ole vieläkään antanut täyttä siunaustaan hamsterinpitämiselle..."Miettii asiaa"...Eilen oli kyllä aika jyrkkä "ei"..Mutta nukkumaan mennessä lupasi miettiä. Tänään kun soitin töihin ja kerroin että hamsun nimi on Mössö, mies totesi "eikä..vaan Seppo"..Eli pientä pehmiämistä havaittavissa. Mutta kun kysyin että "no pidetäänkö me se?" (Ja mehän pidetään!!!!!) niin vastasi että miettii...
Huomenna tulee miehen ystävä syömään ja aijon kyllä pistää lapset esittelemään ylpeänä lemmikkiään ja sitten tulen ohimennen mainitsemaan että herra aikois riistää meiltä tän onnen...Niin toivon että saan taas yhden äänen puolelleni. Jos se kamu sanois ukkelille että "mitä sä nyt oot noin tiukka"..Esimerkiksi.
No...Jotain hyvää tässä kokemuksessa kuitenkin oli..Liskoja en viitsi roudata.. Ja hyvä etten roudannut samana päivänä. Ois ollut liian iso pala nieltäväksi,kun tätä pikku söpöliiniäkin muka pitää miettiä!
Joten luovun liskosuunnitelmista vapaaehtoisesti. Nyyhkis.

Mössö

Nyt hän on sitten muuttanut meille..ja on ihka ensimäisillä unillaan uudessa kodissaan. Eli se kauan kaivattu talvikko,venäjän kääpiöhamsu etc...Nimeksi kaiken arvonnan ja äänestyksen jälkeen tuli Mössö. Lapsuuteni mielikirjan päähahmon mukaan (Mössö Urhoollinen ja Mössö Tillinpoika). Kirjoissa Mössö oli hiiri, mutta kuten meidänkin Mössö, väri oli harmaa.
Pikkuiselle ostettiin pieni vessakin..Pysyy häkki siistimpänä ja kuulema tykkäävät. Kyllä sitä käytiinkin jo kokeilemassa ja pikkupapanat killitteli vessahiekan päällä.
Mössö on aika villi ja utelias tapaus. Aluksi tietysti paineli pitkinpoikin nuuhkimassa ja tutkimassa. Ramppia ylös ja hypäten tasolta alas..Ja juoksupyörän alla mönkimistä,mökissä kieppumista niin että koko tupa tärisi..Ruokakin maistui heti hienosti. Porkkanasta näytti tykkäävän ainakin. Ja ilmeisesti oli jokin suosikki siemenseoksessa kun piti kovin tonkia ja valikoida ennen syömistä.
Siis aivan valloittava kaveri!
Mä olen aika varma että tämä hurmuri sulattaa rakkaan puolisonikin sydämen. Varsinkin kun nyt niitä liskoja ei olekaan täällä...Mahdollisesti muutaman viikon päästä hakisin...
Laitoin äsken mössölle pikkiriikkisen bulgarianjugurttia pilttipurkin kanteen odottamaan..Näille kun suositellaan maitotuotteiden antamista..kuin myös lihaa jne voi antaa kerran viikossa. Jopa pilttejä ja puuroa olis hyvä antaa. Eli monipuolista syötävää niin kasvavat hyvin ja pysyvät terveinä. Pelkillä siemenillä ja porkkanoilla laihtuvat. Mielenkiintoista tämä kaikki!

Jännitys tiivistyy

Tänään puhelin soi enkä tunnistanut numeroa..Onneksi satuin olemaan erihuoneessa kuin miekkoseni, nimittäin puhelu tuli eläinkaupasta. Nyt olis hamsun kamat valmiina. Hakisin pikkuisen vaikka heti huomenna, mutta herra S. on sairaslomalla, joten en pysty..Lupasin kauppaan että torstaina tulen noutamaan. No sittenpä tässä illanaikana selvisi että isännällä on torstaina vapaapäivä. Sinänsä ihan kiva, mutta mun suunnitelmat!!!!! Niiden liskojenkin piti tulla torstaina! Mun on pakko ajottaa elukoiden haut samalle päivälle, koska yksi lepytyslauseista tulee olemaan "en tee näin toiste"..joten mä en pysty tuomaan elukoita eri päivinä...Hitsi.
Vähän alkaa jännittää miten tässä käykään...Tuntuu että suunnitelmat ei suju koska olen mennyt juonimaan. Jos olis rehellinen niin nyt sais olla ihan rauhassa...tosin ilman tulevia lemmikkejä. Joten valitsin suuremman pahan kahdesta vaihtoehdosta. Eli lemmikit ja salailun. Tai enhän mä salaa..mä en vaan ihan nyt just heti kerro kaikkea...kyllä se sitten selviää. Ja oikeasti mitäänhän ei koskaan hankittais jollen mä vähän antais hommille vauhtia.
Mutta en nyt mene vielä perumaan torstain juoniani..Jospa isännällä onkin menoa ja voin sillävälin toimittaa omat rikolliset puuhani päätökseen. Wish me luck!

Sanoja

Oletteko koskaan kokeilleen toistaa jotakin sanaa niin monta kertaa, että se alkaa kuulostaa oudolta ja typerältä. Joku aivan tavallinen sana käy. Hokekaas hetki vaikkapa "teippi" teippi teippi teippi teippi...Siis miten tyhmä sana TEIPPI?! Pääsittekö samalle aallolle mun kanssa vai onko mun taajuus aivan outo?
Ja sitten on sanoja jotka ihan ensilausumaltakin kuulostavat typeriltä,ärsyttäviltä tai hassuilta. Myös jotkut nimet ovat sellaisia.
Tässä oma listani edellämainitun tyyppisistä sanoista:

*Vanu
*Ursula
*Karkki
*Fagotti
*Google
*Papana
*Pimppaloora
*Lystikäs
*Mainio
*Kernaasti
*Kera
*Läppä
*Ötyä (eli öitä)
*Näkkäri
*Karpalo
*Mesikämmen
*Hekottaa
*Hannata
*Anomus
*Kikkeli
*Raitti
*Mankeli
*Kartta
*Aski
*Satalappunen

No näitähän riittää..suomenkieli on sitten kaunista ;)

Hauskoja sanontoja Vol.2

Ilmeisesti huumorini iski ainakin muutamiin henkilöihin, joten siitä rohkaistuneena jatkan samalla aiheella. Eli hauskoja sanontoja osa 2. ( Rima saattaa laskea..eli taso nousee haha).

* Älä luota mihinkään mikä ensin vuotaa viisi päivää verta, eikä sittenkään kuole

* Rakkaus on aistiharha jonka avioliitto parantaa

* Kyllä sopuli sialle antaa

* Nopeat elävät, kuolleet eivät

* Ei ottoa ilman panoa

* Ihmisellä on tasan samankokoinen etusormi kuin hänen sieraimensa

* Tasainen luonne; Aina pahalla tuulella

* Kun mies vihdoin keskittää ajatuksensa yhteen asiaan, hän tekee sen väärällä päällä

* Pyörii kuin pieru nahkahousuissa

* Meisseli se on työkalupakissakin

* Mikäs nyt eteen, sano impotentti

* Voi v***u - Leipurin unelma

* Kaikki on mahdollista, paitsi pyöröovissa hiihtäminen

* "Mitäs teet?" - Kysyjän persiiseen tulppaa

* Älä välitä. Ei välitystoimiston väliaikainen välittäjäkään välittänyt vaikka sen välihousut jäi väliaikaisen välioven väliin

* sisällä on ja pysyy, sano spitaalinen ku panolle pääsi

* Itku pitkästä, nauru lyhyestä

No siinäpä taas joitakin..Ensi bloggauksessa mahdollisesti käsittelen suomenkielen ärsyttävältä kuulostavia sanoja :D