kunhan päivitän

Olin koko talven odottanut kesää. Mähän olen kesäihminen. Mutta nyt alkaa jo mieli muuttua. Sen verran hiostava keli on vallinnut. Mutta ei se loskasohjokaan kyllä houkuta. Kaipa se on niin ettei sitä ole mihinkään koskaan täysin tyytyväinen.
Tuttuun tapaan mulla ei ollut aiheen aihetta kun kirjauduin blogiin..Pää lyö tyhjää. En varmaan jaksa hamsteristakaan kertoa, siitä on kirjoiteltu ihan tarpeeksi. Hengissä ja kunnossa se on...thats it. Mukulat kasvaa ja kehittyy..Henkisestä tasosta en ole aina niinkään vakuuttunut, mutta kaipa silläkin alalla jotain edistystä käy. Tosin esikoisesta olen alkanut epäilemään jonkinmoista taantumista. Ovella kolkutteleva teini-ikä ei tuo ehkä nuoren naisenalun parhaita puolia esiin. Ennen leppoisa mimmi, on nykyään kipakka typy. Ei minulle niinkään (kun ei uskalla muahaha) mutta sisarilleen. Turpa menee mutkalle ja ääni kimakoituu aika herkästä. Ja minulle jos suutahtaa niin sen tietää siitä että äsken paikalla hyörinyt neiti painelee kannat kopisten vessaan. Siellä se sitten ilmeisesti irvistelee, pui nyrkkiään ja ajattelee rumia minusta. Oliskin mielenkiintoista asentaa kamera sinne ja katsoa mitä se tekee siellä silloin kun painuu mököttämään.
Jossainvaiheessa mökötys saa sen pisteen että tyttö suvaitsee aukoa lukitukset ja laahautuu marttyyrimaisesti huoneeseensa. Yleensä kuitenkin jonkun mutkan kautta...Ja kummallisesti minä satun aina olemaan siinä mutkan varrella. Eli toisinsanoen käy näyttämässä naamaansa joka on loukkaantuneen näköinen. Sitten hiljaa vetäytyy kammariinsa ja odottelee siellä tulenko keskustelemaan. Jos asia on ollut turha, saa odotella tovin,koska en ole menossa. Ja jossainvaiheessa tyttö luovuttaa ja tulee muinamiehinä taas muun perheen pariin. Jos asia on keskustelun arvoinen niin sitten jutskaillaan ja sovitaan asiat kuntoon. No mutta joo...Lähden pyykkiä ripustelemaan tästä.Moro!

Liian pitkästä aikaa

Tattadaa! Tässä kirjoittelee nyt suht'tuore kolmekymppinen muija. En tunne itseäni fixummaksi tai aikuisemmaksi kuin vuosi sitten. En ole saavuttanut mitään hohdokasta. Eli kehitystä ei ole tapahtunut missään muualla kuin ihosolukoissa jotka siis ovat alkaneet sotia nuoruuden hehkua vastaan. Ei sillä että meikäläinen olis koskaan kauheesti hehkunutkaan, mutta ei mulla sentään uria ollu naamarissa. Mutta nyt on. Selvä ryppy heti nenänpielessä. Se on tyhmä ja mä hinkutan siihen jotain 30-vuotiaiden ryppyrasvaa ja toivon et se katoais. No eihän se tietenkään katoa vaan lähettelee vaivihkaa etäpesäkkeitä ja kappasvaan joku kaunis (eli ruma) päivä naama näyttää kuivalle rusinalle. Rasvaile siinä sitten ihopoimuja ja lötkyvää naamanahkaa. Jippii.
Ja entäpä harmaat hiukset? Mulla on esiintynyt yksittäisiä kappaleita ja aluksi olin niistä hyvinkin innoissani. Ajattelin että olen nyt vanha,viisas ja harmaa. Mutta todellisuus on iskenyt ja hokasin että se totuus onkin vain vanha ja harmaa. Onneksi hiusvärit on keksitty. Jäljelle jää enää vaan se vanha.
Siitäpä tulikin mieleeni että kun alaikäiset väärentää henkkareita ollakseen vanhempia, niin miksei vanhat väärennä henkkareita ollakseen nuorempia? :P Pääsis lastenlipullakin hyvällä tsägällä. Tai no ei ehkä enää tässä vaiheessa ku minä, mutta pikkasen aikasemmin.