Tulipa tässä mieleeni etsiä hauskoja suomalaisia sanontoja. Ja haluankin nyt joitakin suosikkejani jakaa. Varoituksen sana herkimmille: Huumorini ei ole aina tahdikasta tai alaikäisille sopivaa. Eli jos koet kärsiväsi alapäähuumorista tai kaksimielisestä huumorista..tai muuten vain sairaasta huumorista- ole hyvä ja klikkaa oikeassa yläkulmassa olevaa äxxää ja pelasta herkkä sielusi.
Tätä blogia ei kirjoiteta aina hyvässä maussa. Varoitus myös että osa sanonnoista voi olla jollaintapaa rasistia.. Minut tuntevat tietää että en todellakaan ole rasisti..Mutta tietyissä rajoissa mua valitettavasti naurattaa jotkut ehkä rasistiseksi luokitellut heitot. Huumorilla pääsee elämässä pitkälle ja minä olen jo 29-vuotta tarponu!
Anyway...Tästä lähtee:
* Lapsi on terve kun se nukkuu, mutta kuollut jos se ei herää
* ulkona kuin tamppoonin naru
* Joka toiselle kuoppaa kaivaa, joka toiselle ei
* tärkee ku kissa paskalla
* Lähti ku Taisto työkkäristä
* Niin kiero mies että pitää ruuvata hautaan
* Levisi kuin paska tuulettimeen
* Lapsihan on ihan isänsä näkönen, mutta pääasia että on terve!
* Varmuuden vuoksi, niinkuin nunnalla nännit
* Tehän olette kuin kaksi marjaa. Paskanmarja ja rusina
* Odottavan aika on yleensä alle tunti
* ABS miehen tiellä pitää
* Tarkkaa kuin ripulissa piereskely
* Lauluääni ku perskarva. Yhtä ohut ja epäpuhdas
* Lapsi on terve kun se leikkii, larpaaja jos ei osaa lopettaa
sunnuntai 31. lokakuuta 2010
perjantai 29. lokakuuta 2010
Lisämateriaalia X-file:siin
Eli kuten olen aikaisemmin paljastanut, meille muuttaa ensiviikon loppupuolella se venäjän kääpiöhamsteri...Nyt on vaan niin että meille muuttaa myös ensi viikon torstaina kaksi vesiliskoakin. Hehe. Eläinkauppa on ne myynyt tuliliskoina, mutta nykyinen omistaja sanoi että eivät niitä ole. Hän on tullut tulokseen että olisivat mahdollisesti ruskomelahäntiä...Mutta omien tutkintojen perusteella saattaisivat olla kiinan kääpiötulihäntiä. No jokatapauksessa kaksi aivan mahtavaa veijaria pääsee meidän olkkariin asumaan. Mukaan saan 100 litrasen akvaarion (luulen että ois 100l) kaikkineen tarvikkeineen..ja asukkaineen ofcourse. Ja ILMASEKS! Nykyinen omistaja luopuu näistä kahdesta ajanpuutteen vuoksi. Heille jää vielä toiseen terraarioon/akvaarioon näitä samoja..ja omistavat kilppareita,käärmeen jne...Joten ymmärrän hyvin että puuhaa riittää.
Näiden yksilöiden sukupuolesta ei ole varmaa tietoa..Omistaja veikkasi että saattaisivat olla uros ja naaras..Joten nimesin ne sitten heti meiksi. Siis toinen on minun niminen ja toinen miehen niminen. Tällä kunnianosoituksella oletan että isäntä sulaa ja toivottaa pikkuiset tervetulleeksi.
Miten sitten erotan tyypit toisistaan? No siten että toisella on yksi takaraaja "surkastunut",.Ilmeisesti vaurioitunut poikasena...Mutta ihan terve kaveri muuten. Ja tämä on se mun niminen sitten. Ja se "normaali" on sitten mieheni niminen. En kehdannut toisinpäinkään nimetä...Ja sitäpaitsi omistaja arveli "raajarikon" olevan se naaras.
Siis olen niin innoissani!!! Mä nimittäin ennen hamsterikauppoja luin tuliliskoista ja vaikuttivat sopivilta ja mukavilta lemmikeiltä. Ja terraariotahan voi sisustaa sitten niille liskoille..Siis mahtavaa!! Tosin mä en ole aivan vakuuttunut tuleeko mies olemaan yhtä haltioissaan...On nimittäin aina vähän ihmetellyt miten joku haluaa kotiinsa liskoja. No, parasta totutella uuteen kaimaansa vaan. Ja siihen että meidän pakastimessa on pakastettuja surviaisentoukkia pian.
Näiden yksilöiden sukupuolesta ei ole varmaa tietoa..Omistaja veikkasi että saattaisivat olla uros ja naaras..Joten nimesin ne sitten heti meiksi. Siis toinen on minun niminen ja toinen miehen niminen. Tällä kunnianosoituksella oletan että isäntä sulaa ja toivottaa pikkuiset tervetulleeksi.
Miten sitten erotan tyypit toisistaan? No siten että toisella on yksi takaraaja "surkastunut",.Ilmeisesti vaurioitunut poikasena...Mutta ihan terve kaveri muuten. Ja tämä on se mun niminen sitten. Ja se "normaali" on sitten mieheni niminen. En kehdannut toisinpäinkään nimetä...Ja sitäpaitsi omistaja arveli "raajarikon" olevan se naaras.
Siis olen niin innoissani!!! Mä nimittäin ennen hamsterikauppoja luin tuliliskoista ja vaikuttivat sopivilta ja mukavilta lemmikeiltä. Ja terraariotahan voi sisustaa sitten niille liskoille..Siis mahtavaa!! Tosin mä en ole aivan vakuuttunut tuleeko mies olemaan yhtä haltioissaan...On nimittäin aina vähän ihmetellyt miten joku haluaa kotiinsa liskoja. No, parasta totutella uuteen kaimaansa vaan. Ja siihen että meidän pakastimessa on pakastettuja surviaisentoukkia pian.
torstai 28. lokakuuta 2010
kokkailua ja lurinaa
Kokkailen tässä maqloubaa...Kanat kiehuu, kasvikset paistettuna ja riisi likoomassa. Salaatin teen sitten vähän myöhemmin kun saan ma2louban hautumaan.
Tulin tähän blogiin hermopaussille. Mua nukuttais kun heräsin aikaisin ja menin vasta kolmelta viime yönä nukkumaan. Mutta nyt ei ehdi ottaa nokosia kun on vieras tulossa. Miehen ystävä palasi eilen Jordaniasta ja on kutsuttu tänään syömään. Joten pitäis vähän kiillotella paikkojakin. Mitään suursiivousta en ala järjestämään...Mutta jos nyt sais edes johonkin tolkkuun tämän paikan. Tosin järjestelyä täällä ei onneksi pahemmin kaivata...Mutta lattiat vois pestä jne.
Munhan piti eilen pitää kunnon siivouspäivä kun tuli oikein innonpuuska.Mutta valitettavasti se puuska oli lyhytkestoinen ja siivoilin vain hetken. Sittenhän mä lähdinkin päähänpistosta käymään Espoossa. Joten se siitä puuskasta taas. Tänään ei todellakaan puhalla mitkään tuulet. Ainakaan suotuisat. Olen kireä kuin yliviritetty viulunkieli ja väsynyt...ja stressaan kun en ole varma moneltako ne miehet pukkaa kotiin. Ruoan kun tulis nököttää nätisti pöydällä valmiina, jotta vieraan ei tarvitse odotella..Ja toisaalta enhän mä voi sitä tunteja ennen laittaa esille kun sitten jäähtyy. On mullakin ongelmat.
Sitten pitäs jynssätä kuopuksen syöttötuoli..Osui sattumalta silmään miten likainen se olikaan...Joten semmostakin kivaa tiedossa.
Oikeastaan ei tässä mitään sen suurempaa olis,mutta pikku juttuja tarpeeksi monta. Pisaroistahan se merikin syntyy. Eikö?¨
Olen muuten huomannut että mun blogin turinat on entistäkin tyhjänpäiväisempiä. Tuntui että aluksi sitä oli jotenkin enempi asiaa...Ja kehtasi eritavalla pällistellä asioita. Nythän tämä blogi tuntuu lähinnä valituskirjelmiltä höystettynä hamsterihorinoilla.
Mutta kun ei ole tärkeämpää asiaa niin ei ole.
Tulin tähän blogiin hermopaussille. Mua nukuttais kun heräsin aikaisin ja menin vasta kolmelta viime yönä nukkumaan. Mutta nyt ei ehdi ottaa nokosia kun on vieras tulossa. Miehen ystävä palasi eilen Jordaniasta ja on kutsuttu tänään syömään. Joten pitäis vähän kiillotella paikkojakin. Mitään suursiivousta en ala järjestämään...Mutta jos nyt sais edes johonkin tolkkuun tämän paikan. Tosin järjestelyä täällä ei onneksi pahemmin kaivata...Mutta lattiat vois pestä jne.
Munhan piti eilen pitää kunnon siivouspäivä kun tuli oikein innonpuuska.Mutta valitettavasti se puuska oli lyhytkestoinen ja siivoilin vain hetken. Sittenhän mä lähdinkin päähänpistosta käymään Espoossa. Joten se siitä puuskasta taas. Tänään ei todellakaan puhalla mitkään tuulet. Ainakaan suotuisat. Olen kireä kuin yliviritetty viulunkieli ja väsynyt...ja stressaan kun en ole varma moneltako ne miehet pukkaa kotiin. Ruoan kun tulis nököttää nätisti pöydällä valmiina, jotta vieraan ei tarvitse odotella..Ja toisaalta enhän mä voi sitä tunteja ennen laittaa esille kun sitten jäähtyy. On mullakin ongelmat.
Sitten pitäs jynssätä kuopuksen syöttötuoli..Osui sattumalta silmään miten likainen se olikaan...Joten semmostakin kivaa tiedossa.
Oikeastaan ei tässä mitään sen suurempaa olis,mutta pikku juttuja tarpeeksi monta. Pisaroistahan se merikin syntyy. Eikö?¨
Olen muuten huomannut että mun blogin turinat on entistäkin tyhjänpäiväisempiä. Tuntui että aluksi sitä oli jotenkin enempi asiaa...Ja kehtasi eritavalla pällistellä asioita. Nythän tämä blogi tuntuu lähinnä valituskirjelmiltä höystettynä hamsterihorinoilla.
Mutta kun ei ole tärkeämpää asiaa niin ei ole.
keskiviikko 27. lokakuuta 2010
Suunnitelmia
Aivan mahtavaa! Olen niin innoissani siitä pikku pojasta jonka ensi viikolla käyn noutamassa insha'allah!!! Olen googletellut hoitamisesta sun muusta..ja nyt päädyin tarvikepuolelle. Siis mitä ihania mökkejä ja koloja pikkujyrsijöille myydäänkään..Ja vielä ihanempia kiipeilytelineitä,siltoja,tikkaita,keinuja...Ihan kuulkaas vaikka mitä!!! Mutta mitään en uskalla vielä tilata kun täytyy nähdä käytännössä miten tilava asunto pikkuisella sitten onkaan. Mutta jahka pääsen vauhtiin tulee meidän rakkaalla lemmikillä olemaan virikkeitä kyllästymiseen asti! Toivottavasti onnistun valitsemaan juuri sellaisen vilkkaan yksilön joka kaipaakin virikkeitä, enkä laiskimusta joka vain syö ja pikkasen puuhastelee. Eli tässä tapauksessa lemmikki EI saisi muistuttaa omistajaansa!
Luin talvikoista että niitä on kolmea eri luonnetyyppiä. On ns. normaaliluontoinen..eli joka liikkuu,rakentaa jne normaalisti..sitten on laiskimus joka syö,nukkuu ja vähän rakentelee...ja lihoo (ja oikeasti silloin se tulisi laittaa dietille!!! Ei tämmöstä meille!)...Ja sitten on ns.ADHD-talvikko joka lekkuu ja riehuu jatkuvalla syötöllä,nuolee mahdollisesti yhtä häkin kulmaseinää,silppuaa hullunlailla silputtavat tavarat...Mutta kuulema rauhoittuu iän myötä. Ja nämä yksilöt ovat sitten useinmiten hoikkia vaikka söisivätkin normaalisti.
Toivon että meille osuisi se ns.normaali tai "ADHD".. Tosin tästä poikueesta löytyy ainakin yksi pullukka..Näin veljeslauman..Heitä oli viisi. Taisin kyllä nähdä sen villeimmänkin. Kun muut nökötti vierekkäin mökissään niin yksi heistä hillui pitkin kopperoa. Eli strategiani on valita se joka painelee pitkinpoikin tai sitten sellainen "ei-pullukka"..Sen paino-ongelmaisen jätän suosiolla muiden ostettavaksi. Vaikka se olikin ehkä suloisin. Mulla ei ole kapasiteettia hoidella kenenkään muun paino-ongelmia kun en kykene edes omaa painoani hallitsemaan.
Luin talvikoista että niitä on kolmea eri luonnetyyppiä. On ns. normaaliluontoinen..eli joka liikkuu,rakentaa jne normaalisti..sitten on laiskimus joka syö,nukkuu ja vähän rakentelee...ja lihoo (ja oikeasti silloin se tulisi laittaa dietille!!! Ei tämmöstä meille!)...Ja sitten on ns.ADHD-talvikko joka lekkuu ja riehuu jatkuvalla syötöllä,nuolee mahdollisesti yhtä häkin kulmaseinää,silppuaa hullunlailla silputtavat tavarat...Mutta kuulema rauhoittuu iän myötä. Ja nämä yksilöt ovat sitten useinmiten hoikkia vaikka söisivätkin normaalisti.
Toivon että meille osuisi se ns.normaali tai "ADHD".. Tosin tästä poikueesta löytyy ainakin yksi pullukka..Näin veljeslauman..Heitä oli viisi. Taisin kyllä nähdä sen villeimmänkin. Kun muut nökötti vierekkäin mökissään niin yksi heistä hillui pitkin kopperoa. Eli strategiani on valita se joka painelee pitkinpoikin tai sitten sellainen "ei-pullukka"..Sen paino-ongelmaisen jätän suosiolla muiden ostettavaksi. Vaikka se olikin ehkä suloisin. Mulla ei ole kapasiteettia hoidella kenenkään muun paino-ongelmia kun en kykene edes omaa painoani hallitsemaan.
Ei sen kummempaa
Olen tosi huono näissä yllättämis jutuissa. Viittaan nyt edelliseen bloggaukseen "x-files". Arvatkaapa vaan kuinka iltasellakin kutkutti paljastaa mitä olen mennyt hankkimaan. Mutta en uskaltanut ottaa riskiä ettei vahingossakaan aleta vaatimaan varauksen peruuttamista. Parasta olla vaan hissunkissun ja odotella kärsivällisesti. Eihän sitä pomminkaan paikkaa paljasteta etukäteen..Sitten kun se poksahtaa niin selviää että missä se oli ja mikä se oli. ¨
Tosi huono vertauskuva näin muslimin sanelemana...Voi aiheuttaa vääriä johtopäätöksiä ja päätelmiä. Joten täsmennän että muslimi EI ole yhtäkuin terroristi. Ja minä olen muslimi ja EN ole terroristi enkä kannata terrorismia joka siis EI kuulu uskontooni millään tapaa.
Ihan vain varmuuden vuoksi täsmennän jos jonkun lukijan korvaan särähti tuo pommiheitto...Taikka jos olen saanut faneja vaikkapa SUPO:n piiristä. Että hello vaan guys..Mii nou terrorist.
Mitäpäs tässä muuta..Aurinko paistaa kivasti...ja kämppä näyttää pölyisemmältä kuin eilen. Eli tietää siivouspäivää. Ja jostain harvinaisesta mielenhäiriöstä johtuen mun oikein tekee mieli siivota. Äsken sain imuroitua ja järkkäiltyä vähän kyökkiä..Kunhan isommat lapset kotiutuu koulusta, niin nakitan ne pikkuisten kanssa ja pesasen lattiat,pyyhin pölyt jne.
No,eipä tässä kai sen ihmeempää tällähetkellä. Qahtaania odotellessa ;)
Tosi huono vertauskuva näin muslimin sanelemana...Voi aiheuttaa vääriä johtopäätöksiä ja päätelmiä. Joten täsmennän että muslimi EI ole yhtäkuin terroristi. Ja minä olen muslimi ja EN ole terroristi enkä kannata terrorismia joka siis EI kuulu uskontooni millään tapaa.
Ihan vain varmuuden vuoksi täsmennän jos jonkun lukijan korvaan särähti tuo pommiheitto...Taikka jos olen saanut faneja vaikkapa SUPO:n piiristä. Että hello vaan guys..Mii nou terrorist.
Mitäpäs tässä muuta..Aurinko paistaa kivasti...ja kämppä näyttää pölyisemmältä kuin eilen. Eli tietää siivouspäivää. Ja jostain harvinaisesta mielenhäiriöstä johtuen mun oikein tekee mieli siivota. Äsken sain imuroitua ja järkkäiltyä vähän kyökkiä..Kunhan isommat lapset kotiutuu koulusta, niin nakitan ne pikkuisten kanssa ja pesasen lattiat,pyyhin pölyt jne.
No,eipä tässä kai sen ihmeempää tällähetkellä. Qahtaania odotellessa ;)
tiistai 26. lokakuuta 2010
X-files
Jaan teidän kanssa nyt huippusalaista tietoa. Salaista kunnes operaatio JSKMH on suoritettu. JSKMH tarkoittaa "Jyrsijän salakuljetus miehen huomaamatta". Eli ensi viikon loppupuolella meidän kotiin muuttaa venäjän kääpiöhamsteri, mutta sitähän talon isännälle ei kerrota. Olen jo käynyt varaamassa meille pienen pojan. Häkki&tarvikkeet on tilauksessa eläinkaupaan joten siksi tuo ajankohta. Muuten söpöliini olisi täällä jo!
Elikkä kun mies on lähtenyt töihin, käyn kaverin avustuksella hakemassa Qahtaanin (tämä on luultavasti tuleva pikkuherran nimi) ja roudaan sen tänne. Illalla sitten kun armaani saapuu töistä, ollaankin täällä lemmikin kanssa vastassa.
Mä kyllä jo kuulen korvissani sen sanat "enkö mä sanonu ettei tänne oteta mitään eläintä?!" ja "nyt kyllä palautat sen"..Sitten mä näen itseni ilkikurinen virne naamallani sanomassa että "sorryyyyy daaarling..ei voi palauttaa..Mutta dont worry, ne ei oo kamalan pitkä ikäisiä" :D Tuo lyhyt ikäisyys on se mun toivon kipinä ja lepytyslausahdus. Kyllähän sitä on raavaankin miehen hellyttävä kun reppana pikkuinen karvapallero napittaa tummilla silmillään ja kun tietää ettei se raasu edes montaa vuotta elä. Nyyhkis.
Ja mikälisikäli huonosti käy että tämä kolahtaakin johonkin alkukantaiseen miehisyysjuttuun ja luvassa on nyrpeää naamaa..niin viimeistään aamulla kun lapsukaiset ylpeänä esittelee lemmikkiään niin sulaa. Näin sen on mentävä. Bloggaan sitten miten kävi ;)
Elikkä kun mies on lähtenyt töihin, käyn kaverin avustuksella hakemassa Qahtaanin (tämä on luultavasti tuleva pikkuherran nimi) ja roudaan sen tänne. Illalla sitten kun armaani saapuu töistä, ollaankin täällä lemmikin kanssa vastassa.
Mä kyllä jo kuulen korvissani sen sanat "enkö mä sanonu ettei tänne oteta mitään eläintä?!" ja "nyt kyllä palautat sen"..Sitten mä näen itseni ilkikurinen virne naamallani sanomassa että "sorryyyyy daaarling..ei voi palauttaa..Mutta dont worry, ne ei oo kamalan pitkä ikäisiä" :D Tuo lyhyt ikäisyys on se mun toivon kipinä ja lepytyslausahdus. Kyllähän sitä on raavaankin miehen hellyttävä kun reppana pikkuinen karvapallero napittaa tummilla silmillään ja kun tietää ettei se raasu edes montaa vuotta elä. Nyyhkis.
Ja mikälisikäli huonosti käy että tämä kolahtaakin johonkin alkukantaiseen miehisyysjuttuun ja luvassa on nyrpeää naamaa..niin viimeistään aamulla kun lapsukaiset ylpeänä esittelee lemmikkiään niin sulaa. Näin sen on mentävä. Bloggaan sitten miten kävi ;)
torstai 21. lokakuuta 2010
Amman in my heart
En voi puhua koti-ikävästä vaikka siltä tämä tunne tuntuukin. Viime Jordanianreissun jälkeen mua on suunnattomasti kalvanut täällä Suomessa asuminen. Monet sanovatkin "no muuttakaa sinne sitten". Helppo sanoa ja vaikea toteuttaa. Valitettavasti.
Mulla tulee ihan fyysisesti paha olla kun ikävöin. Mua ahdistaa ja masentaa se, että en yhtään tiedä milloin on seuraava mahdollisuus päästä käymään. Itseasiassa tuo sana "käymään" jo harmittaa. Mielusti jäisin ja kävisin täällä.
Olen ehdottanut miehelle että minä ja lapset mentäisiin sinne yhdeksi koulun lukuvuodeksi. Voisin kotiopettaa isommat lapset sen ajan. Kyllä mä uskon kykeneväni yhden lukukauden opettamaan. Pienet voisivat siellä mennä tarhaan oppimaan kieltä. Isommille voisi järkätä jotain omaa opetusta. Eli ei tarvitsisi siellä kouluun laittaa muutaman kuukauden vuoksi.
Asunnoksi kelpaisi ihan mikätahansa luukku jossa on katto ja ikkunat ja juokseva vesi. Kuitenkaan kyse ei olis ikuisesta asumisesta siellä.
Näin haluaisin kokeilla arkielämää Ammanissa. Kuka tietää tuleeko sitten ikävä jo Suomea.
Ja tällä järjestelyllä meidän nykyinen koti Suomessa säilyisi koska mies jäisi tänne ja kävis entiseen tapaan töissä.
Lisäksi mulla olis hyvä sauma lähteä kun kuopus on alle 3-vuotias. Kun hän täyttää 3 niin joudun ilmottautumaan työttömäksi työnhakijaksi.
Valitettavasti isäntä ei ole lämmennyt tälle idealle. Ymmärrän että rahaa tuohonkin vaadittaisiin,mutta en usko että olis mahdottomuus.
Toisena syynä hänellä on se,ettei pidä ajatuksesta että asuisimme erillään. Mutta eihän tämä mikään erilleen muutto olisikaan..Mehän palattais takaisin!! Ja kolmantena häntä harmittaa ja kokee epäreiluna sen,että hän jäisi tänne paiskimaan töitä ja me muut nautittaisiin Ammanin ihanuuksista.
Tuntuu kuitenkin tosi epäreilulle myös minusta että joudun jumittamaan täällä. Olen monet itkut tästä itkenyt yksinäni. Usein muistelen Jordaniaa..maisemia,ääniä,tuoksuja..Ihan kokonaistunnelmaa joka on valtavan kotoisa ja juuri sellainen mitä mun sielu haluaa.
Mä rakastan joka ikistä kivenmurikkaa siinä maassa. Joka ikinen puunlehti on arvokas. Tuulen henkäys ja ilma jota hengitän on kalliimpaa kuin kulta. Kuulostaa vain kauniilta sanoilta, mutta nämä on ne tunteen joita mä koen siellä.
Haluan taas olla seisomassa kattotasanteella,katsomassa kauas Ammanin kukkuloille joissa taloja talojen perään..Huojuva palmu,naapuritalon rakennusurakat...toisen naapuritalon takapihan roinat...Rukousaikaan miehet kadulla matkalla lähimoskeijaan..
Kotipihan kauniit istutukset ja metalliportti..Epätasaiset kadunkivetykset,maahan tippuneet lehdet..Tööttäilevät autot,kulkukissat...
Öisin kaupungin tuhannet valot..Rauhallinen ihana yö.
Mun on päästävä sinne!!!
Mulla tulee ihan fyysisesti paha olla kun ikävöin. Mua ahdistaa ja masentaa se, että en yhtään tiedä milloin on seuraava mahdollisuus päästä käymään. Itseasiassa tuo sana "käymään" jo harmittaa. Mielusti jäisin ja kävisin täällä.
Olen ehdottanut miehelle että minä ja lapset mentäisiin sinne yhdeksi koulun lukuvuodeksi. Voisin kotiopettaa isommat lapset sen ajan. Kyllä mä uskon kykeneväni yhden lukukauden opettamaan. Pienet voisivat siellä mennä tarhaan oppimaan kieltä. Isommille voisi järkätä jotain omaa opetusta. Eli ei tarvitsisi siellä kouluun laittaa muutaman kuukauden vuoksi.
Asunnoksi kelpaisi ihan mikätahansa luukku jossa on katto ja ikkunat ja juokseva vesi. Kuitenkaan kyse ei olis ikuisesta asumisesta siellä.
Näin haluaisin kokeilla arkielämää Ammanissa. Kuka tietää tuleeko sitten ikävä jo Suomea.
Ja tällä järjestelyllä meidän nykyinen koti Suomessa säilyisi koska mies jäisi tänne ja kävis entiseen tapaan töissä.
Lisäksi mulla olis hyvä sauma lähteä kun kuopus on alle 3-vuotias. Kun hän täyttää 3 niin joudun ilmottautumaan työttömäksi työnhakijaksi.
Valitettavasti isäntä ei ole lämmennyt tälle idealle. Ymmärrän että rahaa tuohonkin vaadittaisiin,mutta en usko että olis mahdottomuus.
Toisena syynä hänellä on se,ettei pidä ajatuksesta että asuisimme erillään. Mutta eihän tämä mikään erilleen muutto olisikaan..Mehän palattais takaisin!! Ja kolmantena häntä harmittaa ja kokee epäreiluna sen,että hän jäisi tänne paiskimaan töitä ja me muut nautittaisiin Ammanin ihanuuksista.
Tuntuu kuitenkin tosi epäreilulle myös minusta että joudun jumittamaan täällä. Olen monet itkut tästä itkenyt yksinäni. Usein muistelen Jordaniaa..maisemia,ääniä,tuoksuja..Ihan kokonaistunnelmaa joka on valtavan kotoisa ja juuri sellainen mitä mun sielu haluaa.
Mä rakastan joka ikistä kivenmurikkaa siinä maassa. Joka ikinen puunlehti on arvokas. Tuulen henkäys ja ilma jota hengitän on kalliimpaa kuin kulta. Kuulostaa vain kauniilta sanoilta, mutta nämä on ne tunteen joita mä koen siellä.
Haluan taas olla seisomassa kattotasanteella,katsomassa kauas Ammanin kukkuloille joissa taloja talojen perään..Huojuva palmu,naapuritalon rakennusurakat...toisen naapuritalon takapihan roinat...Rukousaikaan miehet kadulla matkalla lähimoskeijaan..
Kotipihan kauniit istutukset ja metalliportti..Epätasaiset kadunkivetykset,maahan tippuneet lehdet..Tööttäilevät autot,kulkukissat...
Öisin kaupungin tuhannet valot..Rauhallinen ihana yö.
Mun on päästävä sinne!!!
Turhautumisia
Turhauttavaa siivota kun samantien näyttää siltä ettei täällä ole tehty mitään viikkokausiin. Mä olen huomattavasti vähentänyt siivoilua ja en kyllä näe suurta muutosta aikaan jolloinka olin ahkerampi. Omatunto kyllä soimaa, mutta en näe mitään mieltä niitata rättejä kouraan ja moppeja jalkapohjaan kun tulos ei ole pysyvää. Ei siis edes tunniksi.
Isommat lapset on suht' siistejä, omaa huonettaan lähinnä mesovat. Tosin siinäkin ovat tsempanneet nyt kun huoneeseen järjestettiin molemmille omat puolet. Kolmevuotias kuljettelee satunnaisesti leluja pois huoneestaan, saattaa vahingossa läikyttää juomaa jne. Eli ei hänkään niin paha sotkemaan. Mutta sitten tämä alle 2- vuotias pikkuriiviö! Sotkee kaikkien muidenkin edestä! Heti kun oppi liikkumaan, niin kaiveli kukkien multia. Nyt mullat on jääny vähemmälle suosiolle kun on olemassa mm. jauhokaappi,spagetit,riisit ja muut...Ja vaatekaapeista voi kiskoa kledjut lattialle...Kun maha on täynnä niin voi tiputella pöydälle ja siitä sitten töniä pöperöt lattialle...Voi kuljetella kenkiä niin ettei niiden pareja ehkä ikinä enää löydy. Voi hämmentää vessanpöntössä ja kokeilla erilaisten esineiden käyttäytymistä pöntön vedessä. Voi avata kakkavaipan ja jättää sen milloin mihinkin...Ihan mikä vaan irti lähtee,varmasti lähtee!
Kyse ei ole siitä että tästä mökistä puuttuis kuri tai rajat. Kyllä joka mukulalle opetetaan pienestä pitäen että sotkea ei saa. Mutta pienin heistä on jästipäisin. Kun silmä välttää niin alue hänen ympärillään on myllätty. Odotan innolla hänen kasvamistaan...siinämielessä että olen pistänyt toivoni kehittymisen piikkiin. Odottelen fixumpaa ikää. Järjessähän tuolla ipanalla ei ole mitään puutetta,päinvastoin,mutta kun se on niin ihmeellisen touhukas! Hooh. Nyt neiti nukkuu päikkäreitä,joten on hyvä aika taas vähän järjestellä ja pyyhkiä paikkoja. Ja aivan turhaan.
Isommat lapset on suht' siistejä, omaa huonettaan lähinnä mesovat. Tosin siinäkin ovat tsempanneet nyt kun huoneeseen järjestettiin molemmille omat puolet. Kolmevuotias kuljettelee satunnaisesti leluja pois huoneestaan, saattaa vahingossa läikyttää juomaa jne. Eli ei hänkään niin paha sotkemaan. Mutta sitten tämä alle 2- vuotias pikkuriiviö! Sotkee kaikkien muidenkin edestä! Heti kun oppi liikkumaan, niin kaiveli kukkien multia. Nyt mullat on jääny vähemmälle suosiolle kun on olemassa mm. jauhokaappi,spagetit,riisit ja muut...Ja vaatekaapeista voi kiskoa kledjut lattialle...Kun maha on täynnä niin voi tiputella pöydälle ja siitä sitten töniä pöperöt lattialle...Voi kuljetella kenkiä niin ettei niiden pareja ehkä ikinä enää löydy. Voi hämmentää vessanpöntössä ja kokeilla erilaisten esineiden käyttäytymistä pöntön vedessä. Voi avata kakkavaipan ja jättää sen milloin mihinkin...Ihan mikä vaan irti lähtee,varmasti lähtee!
Kyse ei ole siitä että tästä mökistä puuttuis kuri tai rajat. Kyllä joka mukulalle opetetaan pienestä pitäen että sotkea ei saa. Mutta pienin heistä on jästipäisin. Kun silmä välttää niin alue hänen ympärillään on myllätty. Odotan innolla hänen kasvamistaan...siinämielessä että olen pistänyt toivoni kehittymisen piikkiin. Odottelen fixumpaa ikää. Järjessähän tuolla ipanalla ei ole mitään puutetta,päinvastoin,mutta kun se on niin ihmeellisen touhukas! Hooh. Nyt neiti nukkuu päikkäreitä,joten on hyvä aika taas vähän järjestellä ja pyyhkiä paikkoja. Ja aivan turhaan.
tiistai 19. lokakuuta 2010
Mietintää
Harkitsin tovin, että viitsinkö avautua oivalluksestani..mutta otan riskin ja avaudun.
Jossakin lehdessä oli juttua että nyt ollaan loukkauduttu joidenkin pappien jne mielipiteistä homoja vastaan ja "yleisö" odottaa julkista anteeksi pyyntöä.
Mulla nousi mieleen kohuttu Profeetta Muhammedin pilapiirrosjupakka. Silloin muslimit eivät olisi saaneet tuohtua saatika pyytää anteeksipyyntöä. Kysehän oli sanan- ja mielipiteen vapaudesta.
Eli anteeksi vain, mutta onko homous sitten pyhä asia josta ei saa sanoa poikkeavaa sanaa? Mutta muslimeja sai loukata ja arvostella seuraamuksetta?
En tiedä osasinko nyt ilmaista ajatukseni tähän juuri niin kuin ne mun päässäni pyörii. Mutta ainakin yritin.
Jossakin lehdessä oli juttua että nyt ollaan loukkauduttu joidenkin pappien jne mielipiteistä homoja vastaan ja "yleisö" odottaa julkista anteeksi pyyntöä.
Mulla nousi mieleen kohuttu Profeetta Muhammedin pilapiirrosjupakka. Silloin muslimit eivät olisi saaneet tuohtua saatika pyytää anteeksipyyntöä. Kysehän oli sanan- ja mielipiteen vapaudesta.
Eli anteeksi vain, mutta onko homous sitten pyhä asia josta ei saa sanoa poikkeavaa sanaa? Mutta muslimeja sai loukata ja arvostella seuraamuksetta?
En tiedä osasinko nyt ilmaista ajatukseni tähän juuri niin kuin ne mun päässäni pyörii. Mutta ainakin yritin.
Pelkääjän paikka
Kun mä ajan autoa niin se pelkääjän paikka on nimensä veroinen. Ajotaidot on ruostunut entisestään. Ajelun vähyydestä johtuen. Kyllähän sitä tässä lähistöllä suhailee mennentullen, mutta pidemmälle en ole lähtenyt moneen kuukauteen.
Eilen oli sitten sellanen tilanne, että mies oli kuskattava Vantaalle asti lääkäriin..Ja matkalla sattui yksi jos toinenki ajovirhe. Tilannetta ei helpottanut myöskään vieressä kauhusta parkuva aikamies. Paineet oli kovat ja siitäkin johtuen tuntui kun en olis ajanut melkein ikinä!
Mä ajan kyllä ihan sujuvasti jos olen yksin tai lasten kanssa..Mutta heti kun isäntä astuu peltihevosen kyytiin, mun taidot hupenee. Ihan niinkuin pokka pitää-sarjassa naapurin tädillä ei kahvikuppi pysy kädessä kun Hyacinth astuu huoneeseen. Ilman Hyasinttia ei mitään vaikeuksia.
Ensimäinen kämmi sattui jo parkkihallissa! Auto sammui kun lähdin liikkeelle (ja tätä ei todellakaan ole tapahtunut aikoihin! Kortin alkuaikoina muutaman kerran). Toinen sähellys tapahtui liikennevaloissa...Jäin sutimaan paikoilleni. Ja Hyasintti karjuu vieressä että "MITÄ SÄ TEEEEET???!!!" Paluumatkalla en ollut varma mistä liittymästä käännytään, joten hieman hidastelin..No takana ajoi joku kärsimätön joka aloitti tuuttailun. Jos olis ollu pienempi tie kyseessä niin olisin painanut jarrut pohjaan ja jäänyt vaikka poikittain tien tukoksi! Mullehan ei tööttäillä.
Hyasintti vieressäni vaan myhäili että takana olijaa ärsytti mun hitaus. Ihan rauhassa saa ärsyttää. Muakin ärsyttää se, että pitäis olla nopea ja ketterä ihan tuntemattomilla teillä!
No sitten moottoriteillä mun kaasujalka kävi keveeks ja huristelin ajoittain ylinopeutta, siitäkin Hyeen- eiku Hyasintti huomautteli...Ja siitä kun itse lörpötteli ja mä epähuomiossa aloin hidastaa vaikka valot oli vihreellä.
Sitten saavuimmekin kotikulmille ja piti vielä käydä tankkaamassa auto. Mä en ole kun kerran elämässäni tankannut ja se oli meidän edellinen auto! Isäntä alkoi sekottamaan mun päätä "luukku on oikeella ja meet tohon vasemmalle.Ei siihen ku tohon mikä ei oo automaattinen..." jne. No mulla meni pasmat sekasin enkä enää ymmärtänyt mitään. Pyysin kertomaan mikä numero niistä masiinoista..No sitä taas ei Hyasintti hoksannut vaikka kissan kokoisesti oli tankkauspaikat numeroitu. Lopulta könötettiin kilpikonnavauhtia siinä mittareiden lähellä ja huudettiin. Toinen sitä vasenta ja oikeeta..ja minä että mikä numero! Lopulta ratkaisin tilanteen niin että ajoin pömpeleiden kohdalta kokonaan pois ja parkkeerasin auton. Sitten nollattiin tilanne ja tajusin mihin kohti mun tulis ajaa ja miten päin. Jostakin syystä en vaan saanutkaan autoa peruuttamaan kun oli lievä alaviisto tiessä ja auto lähti kohti verkkoaitaa...Pari yritystä ynnä Hyasintin reaktiot ja meikäläinen astui autosta ulos. No ei auttanut niskavammasen muuta kuin itse tankata ja ajaa niskatukineen meidät itse kotiin.
Kotona todettiin että mä kaipaan harjoitusta (samaa mieltä) ja Hyasintti hoksasi omatoimisesti pahoitella kärsimättömyyttään.
Eilen oli sitten sellanen tilanne, että mies oli kuskattava Vantaalle asti lääkäriin..Ja matkalla sattui yksi jos toinenki ajovirhe. Tilannetta ei helpottanut myöskään vieressä kauhusta parkuva aikamies. Paineet oli kovat ja siitäkin johtuen tuntui kun en olis ajanut melkein ikinä!
Mä ajan kyllä ihan sujuvasti jos olen yksin tai lasten kanssa..Mutta heti kun isäntä astuu peltihevosen kyytiin, mun taidot hupenee. Ihan niinkuin pokka pitää-sarjassa naapurin tädillä ei kahvikuppi pysy kädessä kun Hyacinth astuu huoneeseen. Ilman Hyasinttia ei mitään vaikeuksia.
Ensimäinen kämmi sattui jo parkkihallissa! Auto sammui kun lähdin liikkeelle (ja tätä ei todellakaan ole tapahtunut aikoihin! Kortin alkuaikoina muutaman kerran). Toinen sähellys tapahtui liikennevaloissa...Jäin sutimaan paikoilleni. Ja Hyasintti karjuu vieressä että "MITÄ SÄ TEEEEET???!!!" Paluumatkalla en ollut varma mistä liittymästä käännytään, joten hieman hidastelin..No takana ajoi joku kärsimätön joka aloitti tuuttailun. Jos olis ollu pienempi tie kyseessä niin olisin painanut jarrut pohjaan ja jäänyt vaikka poikittain tien tukoksi! Mullehan ei tööttäillä.
Hyasintti vieressäni vaan myhäili että takana olijaa ärsytti mun hitaus. Ihan rauhassa saa ärsyttää. Muakin ärsyttää se, että pitäis olla nopea ja ketterä ihan tuntemattomilla teillä!
No sitten moottoriteillä mun kaasujalka kävi keveeks ja huristelin ajoittain ylinopeutta, siitäkin Hyeen- eiku Hyasintti huomautteli...Ja siitä kun itse lörpötteli ja mä epähuomiossa aloin hidastaa vaikka valot oli vihreellä.
Sitten saavuimmekin kotikulmille ja piti vielä käydä tankkaamassa auto. Mä en ole kun kerran elämässäni tankannut ja se oli meidän edellinen auto! Isäntä alkoi sekottamaan mun päätä "luukku on oikeella ja meet tohon vasemmalle.Ei siihen ku tohon mikä ei oo automaattinen..." jne. No mulla meni pasmat sekasin enkä enää ymmärtänyt mitään. Pyysin kertomaan mikä numero niistä masiinoista..No sitä taas ei Hyasintti hoksannut vaikka kissan kokoisesti oli tankkauspaikat numeroitu. Lopulta könötettiin kilpikonnavauhtia siinä mittareiden lähellä ja huudettiin. Toinen sitä vasenta ja oikeeta..ja minä että mikä numero! Lopulta ratkaisin tilanteen niin että ajoin pömpeleiden kohdalta kokonaan pois ja parkkeerasin auton. Sitten nollattiin tilanne ja tajusin mihin kohti mun tulis ajaa ja miten päin. Jostakin syystä en vaan saanutkaan autoa peruuttamaan kun oli lievä alaviisto tiessä ja auto lähti kohti verkkoaitaa...Pari yritystä ynnä Hyasintin reaktiot ja meikäläinen astui autosta ulos. No ei auttanut niskavammasen muuta kuin itse tankata ja ajaa niskatukineen meidät itse kotiin.
Kotona todettiin että mä kaipaan harjoitusta (samaa mieltä) ja Hyasintti hoksasi omatoimisesti pahoitella kärsimättömyyttään.
sunnuntai 17. lokakuuta 2010
Lauantain huumaa
Kymmenen virallista lukijaa! Jee!!!
Sitten itse kuulumisiin...Aamupäivä sujui aika ankeissa tunnelmissa...Makasin ainakin puoli kahteen parkumassa vällyjen alla. Ei mitään vakavaa, mutta naisena olemisen ihmeisiin kuuluu joskus itkureagoinnit ja tänään oli "joskus".
Kun selvisin taas selväjärkisten kirjoihin (tai ainakin sinne takakanteen joksikin pikkuprintiksi tai teinin piirtämäksi pila-ukoksi), niin päivä lähtikin ihan kivasti käyntiin. Leivoin esikoisen kanssa maustekakun ja lapsi nro 2 ja 3 olivat kylpemässä...Nelonen köllötteli kainalossa ja ajattelin että soitetaanpa ukille. No siinä samassa mun pikku-prinsessani kipitti nakupellenä kylvystä olkkariin ja liukastui. Pää kopsahti voimalla lattiaan ja voi sitä itkun määrää.
Tytöllä silmät heitti päässä ja oli mielestäni vähän outo, joten soitin hätänumeroon kysyäkseni mielipidettä miten toimia. Ambulanssi sieltä lähetettiin sitten varmuuden vuoksi ja juuri kun sain tytön rauhoittumaan, soi ovikello. Siellähän ne punapukuiset miehet jo olivatkin. Pikku Prinsessa vaan ei ihastunut vaan aloitti itkukohtauksen uudestaan,kieltäytyi tutkimuksista (tosin osa tehtiin puoliväkisin) ja ei suostunut katsomaan lääkintämiehiä (vai miksikä niitä kutsutaan) päinkään. No loppu hyvin..ei vaikuttanut vakavalle. Yön yli nyt tulee vain seurata ja herätellä n. tunnin välein tarkistamaan mikä on tajunnan tila.
Ambulanssimiehen kirjoittamissa papereissa lukee kuvaavasti "äidin sylissä itkee.Vastustaa tutkimuksia". Mutta vastustamista katsottiin hyvällä..Kertoo kuulema siitä että lapsi on kunnossa.
Tuolla periaatteella mun lapsi on kyllä sitten superkunnossa..Paremmassa kunnossa kuin moni muu. Taidan itsekin olla aika terästä. Mikäli kunnossa olo mitataan vastustuksen ja rääkymisen määrällä ;)
Sitten itse kuulumisiin...Aamupäivä sujui aika ankeissa tunnelmissa...Makasin ainakin puoli kahteen parkumassa vällyjen alla. Ei mitään vakavaa, mutta naisena olemisen ihmeisiin kuuluu joskus itkureagoinnit ja tänään oli "joskus".
Kun selvisin taas selväjärkisten kirjoihin (tai ainakin sinne takakanteen joksikin pikkuprintiksi tai teinin piirtämäksi pila-ukoksi), niin päivä lähtikin ihan kivasti käyntiin. Leivoin esikoisen kanssa maustekakun ja lapsi nro 2 ja 3 olivat kylpemässä...Nelonen köllötteli kainalossa ja ajattelin että soitetaanpa ukille. No siinä samassa mun pikku-prinsessani kipitti nakupellenä kylvystä olkkariin ja liukastui. Pää kopsahti voimalla lattiaan ja voi sitä itkun määrää.
Tytöllä silmät heitti päässä ja oli mielestäni vähän outo, joten soitin hätänumeroon kysyäkseni mielipidettä miten toimia. Ambulanssi sieltä lähetettiin sitten varmuuden vuoksi ja juuri kun sain tytön rauhoittumaan, soi ovikello. Siellähän ne punapukuiset miehet jo olivatkin. Pikku Prinsessa vaan ei ihastunut vaan aloitti itkukohtauksen uudestaan,kieltäytyi tutkimuksista (tosin osa tehtiin puoliväkisin) ja ei suostunut katsomaan lääkintämiehiä (vai miksikä niitä kutsutaan) päinkään. No loppu hyvin..ei vaikuttanut vakavalle. Yön yli nyt tulee vain seurata ja herätellä n. tunnin välein tarkistamaan mikä on tajunnan tila.
Ambulanssimiehen kirjoittamissa papereissa lukee kuvaavasti "äidin sylissä itkee.Vastustaa tutkimuksia". Mutta vastustamista katsottiin hyvällä..Kertoo kuulema siitä että lapsi on kunnossa.
Tuolla periaatteella mun lapsi on kyllä sitten superkunnossa..Paremmassa kunnossa kuin moni muu. Taidan itsekin olla aika terästä. Mikäli kunnossa olo mitataan vastustuksen ja rääkymisen määrällä ;)
lauantai 9. lokakuuta 2010
Opastusta
Mä olen joku eksyjien magneetti. Mulla varmaan neonkirjaimilla jossain lukee että "kysykää minulta,minä vien teidät perille vaikka avaruuteen".
Mulla on semmonen huonopiirre, että jos multa kysytään reittiä niin koitan aluksi selittää..Jos ei synny ns. ymmärrystä niin mun suusta pääsee "no mä voin näyttää missä se on"..Tai jos en itsekään ole varma niin "no katsotaan yhdessä missä se on"...
Eid-juhlistakin lähdin kahta ranskalaista eksynyttä kuljettamaan kilsakaupalla..Ei mulla ollut havaintoa itsellänikään missä se osoite oli..Mutta soitin nollakaksnollakaks....:teen ja kyselin viereisiä katuja ja sain pienen kuvan missäpäin kohde ois...No sitten juhlatamineissa vaan turistien kans pyörimään...
Tänään istuin leikkipuistossa kun eräs rouva kyseli lähistöllä olevan kadun nimeä...Hän ei ymmärtänyt täysin missäpäin (oli ulkomaalainen) joten minä taas "voin näyttää sulle"...No hommahan osottautui sitten kinkkisemmäksi koska ei löydetty juuri sitä taloa...Kysyttiin ohjeita ja suunnistettiin yhdessä. Tosin ilman mun apuani rouva olis mennyt muutaman kerran väärään suuntaan ja ois kiertäny kehää (niinkuin oli jo ehtinyt ennen mua tehdä). No löytyihän se määränpää sitten n.20 minuutin kävelyn jälkeen...
Mielellänihän mä opastan,mutta jälkeenpäin aina mietin että miks ihmeessä en vaan pysty olee semmonen tyly että osottaisin vaan suuntaa ja sanoisin että tuollapäin. Miks mun pitää varmistaa että se ihminen löytää tasantarkkaan perille,eikä vaan sinnepäin???
Mulla on semmonen huonopiirre, että jos multa kysytään reittiä niin koitan aluksi selittää..Jos ei synny ns. ymmärrystä niin mun suusta pääsee "no mä voin näyttää missä se on"..Tai jos en itsekään ole varma niin "no katsotaan yhdessä missä se on"...
Eid-juhlistakin lähdin kahta ranskalaista eksynyttä kuljettamaan kilsakaupalla..Ei mulla ollut havaintoa itsellänikään missä se osoite oli..Mutta soitin nollakaksnollakaks....:teen ja kyselin viereisiä katuja ja sain pienen kuvan missäpäin kohde ois...No sitten juhlatamineissa vaan turistien kans pyörimään...
Tänään istuin leikkipuistossa kun eräs rouva kyseli lähistöllä olevan kadun nimeä...Hän ei ymmärtänyt täysin missäpäin (oli ulkomaalainen) joten minä taas "voin näyttää sulle"...No hommahan osottautui sitten kinkkisemmäksi koska ei löydetty juuri sitä taloa...Kysyttiin ohjeita ja suunnistettiin yhdessä. Tosin ilman mun apuani rouva olis mennyt muutaman kerran väärään suuntaan ja ois kiertäny kehää (niinkuin oli jo ehtinyt ennen mua tehdä). No löytyihän se määränpää sitten n.20 minuutin kävelyn jälkeen...
Mielellänihän mä opastan,mutta jälkeenpäin aina mietin että miks ihmeessä en vaan pysty olee semmonen tyly että osottaisin vaan suuntaa ja sanoisin että tuollapäin. Miks mun pitää varmistaa että se ihminen löytää tasantarkkaan perille,eikä vaan sinnepäin???
sunnuntai 3. lokakuuta 2010
Kuvia liittyen edelliseen kirjoitukseen
Eli tässä oli muutama haavekuvanen liittyen edelliseen Hello Kitty-bloggaukseen...En saanut siihen liitettyä oikeisiin kohtiin, niin tulkoon nyt jälkijunassa.
Dreams dreams dreams
Voihan räkä..Päivä on valunut täysin hukkaan. Ainut asia minkä olen saanut aikaiseksi on ruoanlaitto..Eli en siivonnut ja järjestellyt lasten vaatekaappeja. Mikä siis oli aamusta lähtien aikomus. Kello on jo puoli kahdeksan...Ehtishän tuota pesukoneen napata päälle ja vähän järjestellä. Toisaalta kun tällä linjalla on menty näinkin pitkälle niin mitä sitä hyväksi todettua muuttamaan. Ja huomennahan on päivä uus jos Luoja suo ;)
Sitten pohdintoihin..Mietin tuossa että kun eilen kivahdin tytölle ison lautasen ottamista esille,kun pienempikin olis riittänyt. Niin toisaalta mitä sitten? Mitä se lautasen koko siinä tiskimäärässä vaikuttaa? Ei yhtikäs mitään. Jos haluat syödä herneen isolta lautaselta niin syö. Kummista asioista sitä ihminen nipottaakin.
Sellaista tuli myös pähkäiltyä, että mitäköhän mieltä tuo puoliso olisi siitä jos menisin ja tilaisin kaiken sen Hello Kitty-kaman mitä tänään katselin..Ois suihkuverhoo,kylppärin mattoo...Mä haluaisin Hello Kitty vessan!!! En kehtaa makkaria ihan sisustaa semmoseks,muuten saisin olla siellä yksin (tai sitten lapset tietysti valtais sen)...
Tai miten olis koko talo H.Kitty-tyyliin?! Jos musta koskaan tulee miljonääri niin rakennutan Hello Kitty-kesämökin. Siellä on pakko pukeutua pastelliväreihin ja ei koskaan sais olla kiukkunen. Kaikki olis vaan niin hempeetä ja söpöä.
Facebook tietää
Tänään facebook tiesi mm. sen että tarvitsen poreammeen ja että isäni rakastaa minua...Hieman huolestuin kun sain tietää käveleväni unissani alkoon ostamaan kaljaa...Olen nimittäin absolutisti.
Facebook "tiesi" myös että exäni rakastaa minua...Tosin tämä on mahdollista. Mun keskimmäinen liitto joka kaatui välimatkaan ja muihin koukeroihin,loppui hieman surullisesti ja tavallaan kesken. Oma elämäni on jatkunut..olen naimisissa,rakastunut ja minulla on kaksi lasta mieheni kanssa :) Alhamdulillah (eli ylistys Jumalalle)...Mutta tiedän että tämä menneisyyden ihminen ei ole vieläkään naimisissa...ja tiedän että ainakin kolme vuotta sitten hän katui eroamme ja ei ollut valmis uusiin naimisiin...Kukaan ei koskaan kuulema olisi niinkuin minä...aina hän tulisi vertailemaan...Mutta kun olisi valmis,niin ensimäisen tyttären nimeksi tulisi Iman.
No mitäpä sitä miettimään...Toivon että on päässyt sydämessään ja elämässään eteenpäin.Kauniita muistoja voi vaalia, mutta niihin ei tule jäädä roikkumaan ja jumittamaan. Life goes on!
Facebook oli muutama päivä sitten sitämieltä että ihastukseni kiipeäisi illalla ikkunastani...Jos jotkut ötökät lasketaan ihastukseksi niin sitten meni taas oikein. Mies tuli kotiin ihan ovesta..Eikä tuolla tuuletusikkunan raossa kenenkään muunkaan naamoja näkynyt. Tosin jos olis näkynyt niin olisin soittanut poliisit ja hakannut tyypin kaunoluistimilla uuteen ulkonäköön...
Siinäs olisi sitten kiipeillyt naisten ikkunoissa terien kuvat naamassa.
Facebook "tiesi" myös että exäni rakastaa minua...Tosin tämä on mahdollista. Mun keskimmäinen liitto joka kaatui välimatkaan ja muihin koukeroihin,loppui hieman surullisesti ja tavallaan kesken. Oma elämäni on jatkunut..olen naimisissa,rakastunut ja minulla on kaksi lasta mieheni kanssa :) Alhamdulillah (eli ylistys Jumalalle)...Mutta tiedän että tämä menneisyyden ihminen ei ole vieläkään naimisissa...ja tiedän että ainakin kolme vuotta sitten hän katui eroamme ja ei ollut valmis uusiin naimisiin...Kukaan ei koskaan kuulema olisi niinkuin minä...aina hän tulisi vertailemaan...Mutta kun olisi valmis,niin ensimäisen tyttären nimeksi tulisi Iman.
No mitäpä sitä miettimään...Toivon että on päässyt sydämessään ja elämässään eteenpäin.Kauniita muistoja voi vaalia, mutta niihin ei tule jäädä roikkumaan ja jumittamaan. Life goes on!
Facebook oli muutama päivä sitten sitämieltä että ihastukseni kiipeäisi illalla ikkunastani...Jos jotkut ötökät lasketaan ihastukseksi niin sitten meni taas oikein. Mies tuli kotiin ihan ovesta..Eikä tuolla tuuletusikkunan raossa kenenkään muunkaan naamoja näkynyt. Tosin jos olis näkynyt niin olisin soittanut poliisit ja hakannut tyypin kaunoluistimilla uuteen ulkonäköön...
Siinäs olisi sitten kiipeillyt naisten ikkunoissa terien kuvat naamassa.
lauantai 2. lokakuuta 2010
Ärsytys potenssiin miljoona!
Voi olla että PMS:ssällä on myös sormensa pelissä...ja varmaan myös jalkansa ja koko ruhonsakin koska olen sen verran kiukkuinen! En voi sanoa edes olevani räjähdysaltis..vaan olen jo räjähtänyt ja kyseessä on sarjatulitus..jolle ei loppua näy!!!
Ajattelin ohjata ajatukset muualle ilta-sanomien avulla..Voi helkkari miten tyhjänpäiväisistä asioista sitä jaksetaan edes kirjoittaa!!! "kiskoille juuttuneet autot tukkivat liikennettä. Katso kuvat!" Siis en todellakaan katso! Ehkäpä mun mielikuvitus nyt riittää siihen että osaan kuvitella autot kiskoilla.
Tai "pelastus häämöttää Chilen kaivosmiehille"...hei pitääkö sitä joka ikinen kaivettu senttimetri uutisoida??? Ilmottakaa sit vasta ku ootte ne pelastanu ja siihen saakka turpa kiinni ellei jotain oikeasti uutisoitavaa tapahdu!
Tai "Ronaldon lapsesta vihdoin kuva!"..Hei alieninko tai jonkun mutantinko se on saanu siitettyä kun on niin iso uutinen että siitä on vihdoin kuva?! Mitä väliä oikeasti????
JA MULLA ON NÄLKÄ!!!!!
Ajattelin ohjata ajatukset muualle ilta-sanomien avulla..Voi helkkari miten tyhjänpäiväisistä asioista sitä jaksetaan edes kirjoittaa!!! "kiskoille juuttuneet autot tukkivat liikennettä. Katso kuvat!" Siis en todellakaan katso! Ehkäpä mun mielikuvitus nyt riittää siihen että osaan kuvitella autot kiskoilla.
Tai "pelastus häämöttää Chilen kaivosmiehille"...hei pitääkö sitä joka ikinen kaivettu senttimetri uutisoida??? Ilmottakaa sit vasta ku ootte ne pelastanu ja siihen saakka turpa kiinni ellei jotain oikeasti uutisoitavaa tapahdu!
Tai "Ronaldon lapsesta vihdoin kuva!"..Hei alieninko tai jonkun mutantinko se on saanu siitettyä kun on niin iso uutinen että siitä on vihdoin kuva?! Mitä väliä oikeasti????
JA MULLA ON NÄLKÄ!!!!!
Valitival
Nyyh..Tänään ois ollut mahis mennä tyttöjenkesken (siis ei mun omien tyttöjen vaan kavereiden) leffaan..Oltais menty katsomaan Karate Kid...Mutta koska ukkeli on töissä pitkän päivän,ei onnaa. Harmittaa..Olen ollut lasten kanssa aika kiree...siis noiden kahden vanhimman. Kummakyllä nuo pienemmät ei niin rasita. Mutta nuo kaks tappelupukaria...hoooh. Aamusella kuuntelin kun niillä oli oikeasti jopa hauskaa yhdessä. Nauroivat ja olivat kuin parhaatkaverit...Näinköhän mä unta? Nyt tapellaan telkkarikanavista,peitosta,väistämisestä toisen kulkuväylältä....lista on loputon. Ja mitä enempi mä kuuntelen,sitä enempi mua rasittaa. Ja sitten tuo lapsi nro 3...se joka rääkyy...Ei ole muuten rasittava,mutta lapsi nro 1.ärsyttää juuri NYT pienempäänsä ja se pienempi omistaa sen maailman karseimman rääkymisäänen,joten musta tuntuu että kohta lähtee taju kun verenpaine nousee!
Yhtenä päivänä nauhotin noiden nahistelua...ja annoin kuunnella. Tyttöjä vähän nauratti. Niin tietysti....Mutta voin sanoa että mua ei naurata.
Mua ärsyttää että pitää hajauttaa neljä lasta välillä pitkin kämppää että olis hiljasempaa. Nyt hajautin esikoisen omaan huoneeseensa ärsyttämästä pienempäänsä...Kuopus leikkii tässä vieressä. Yksi katsoo lastenohjelmaa ja yksi pelaa..Vähän rauhottui meno..Mutta tämä autuus kestääkin ehkä seuraavat kaksi minuuttia.
Ja mä haaveilen joskus viidennestä,kuudennesta...seitsemännestä lapsesta...Olen hullu.
Yhtenä päivänä nauhotin noiden nahistelua...ja annoin kuunnella. Tyttöjä vähän nauratti. Niin tietysti....Mutta voin sanoa että mua ei naurata.
Mua ärsyttää että pitää hajauttaa neljä lasta välillä pitkin kämppää että olis hiljasempaa. Nyt hajautin esikoisen omaan huoneeseensa ärsyttämästä pienempäänsä...Kuopus leikkii tässä vieressä. Yksi katsoo lastenohjelmaa ja yksi pelaa..Vähän rauhottui meno..Mutta tämä autuus kestääkin ehkä seuraavat kaksi minuuttia.
Ja mä haaveilen joskus viidennestä,kuudennesta...seitsemännestä lapsesta...Olen hullu.
perjantai 1. lokakuuta 2010
Ohjelmien tunnarit
Miksiköhän ohjelmiin tehdään niin tarttuvat tunnarit? Mä esimerkiksi muistan lapsuudestani vielä my little ponyn,tao taon,pikkukakkosen laulun (se "postinlokero nollanollaseitsemän,nollanollasatayksi tampere kymmmmeneeeeeen.piiiikkukakkosenposti!"...Ja Maija Mehiläisen muistan kans...Ja mua ärsyttää suunnattomasti että nyt Juniori-kanavalla Maija Mehiläisbiisin sanoja on hieman muunneltu. Ois kiva laulaa mukana,mutta se smuidu ei osaa sanoja! Joku tyttönen tietysti jota ei ole ollut olemassakaan silloin kun Maija Mehiläinen oli kovasana ja Maijan biisin sanat meni niinku meni!
Ja Salkkarin tunnarissa harmittaa kun siinä ei enää lauleta.Luulen että oli Anna Hanski joka siinä silloin alkuaikoina lauloi että "tunteisiiiiiiiin...." No nyt siinä on se melodia hieman muunneltuna,mutta minä se laulaalurautan sen "tunteisiiiiin..."kuitenkin aina silloin kun yleisöä ei ole havaittavissa. Joitakin asioita vaan ei tulis muuttaa. Perinteitä täytyy kunnioittaa! Maija Mehiläinen siis tulee laulaa erisanoin ja salkkarintunnariin kuuluu laulu!
Ja Salkkarin tunnarissa harmittaa kun siinä ei enää lauleta.Luulen että oli Anna Hanski joka siinä silloin alkuaikoina lauloi että "tunteisiiiiiiiin...." No nyt siinä on se melodia hieman muunneltuna,mutta minä se laulaalurautan sen "tunteisiiiiin..."kuitenkin aina silloin kun yleisöä ei ole havaittavissa. Joitakin asioita vaan ei tulis muuttaa. Perinteitä täytyy kunnioittaa! Maija Mehiläinen siis tulee laulaa erisanoin ja salkkarintunnariin kuuluu laulu!
Mokapäivä
Tänään on tullut vähän sähellettyä. Olin naarmuttanut meidän autoa (ja jonkun muunkin) täysin tietämättäni! Vannon että en huomannut minkäänlaista osumaa. Peruutin kahden auton välistä pois ja keskityin hölmönä vaan vahtimaan auton taustaa...Meillä kun on nyt farmari ja en oikein hiffaa mihinkä asti se kaaran perä ulottuu...No en törmännyt mihinkään tolppaan,ihmiseen tai autoon takana...Mutta ilmeisesti sitten raapaisin mukaani hieman vasemmalla ollutta autoa. Ihmettelen vaan että miten en huomannut!!! Tosin siinä kun lähdin suoristamaan autoa,niin muistin että olishan se ollut hyvä katsoo ettei etuosa osu viereiseen autoon...ja olin itsekseni tyytyväinen että ei ollut osunut.
Noh,mies lähti töihin ja pian tuli äkäinen puhelu että "mihin sä oot menny törmäämään?!"..No luonnollisesti vauhkosin takaisin että "en kuule mihkää!" ja toinen siellä että "no kyllä tässä kunnon jälki on ja punasta maalia"..."No en oo osunu mihinkään et turha syyttää..ite kuitenki sählänny!"...Kunnes muistin peruutustilanteen..."no tota kyl semmonen juttu kävi parkkihallissa..." "NIIIIIIIIIIIIIN??? MITÄ KÄVI PARKKIHALLISSA?????"(Huutaa toinen)...
"niin että kun peruutin niin siinä vieressä kyl oli punane auto ja mä vielä ajattelin et hyvä kun ei osunu"..."NO JUST PUNASTA TOSSA ON..ELI OSUIT!!!"...*Hiljaisuus* "ups"....
No...eipä siinä sitten vielä kaikki...Ajattelin olla reipas ja maksaa laskuja ja tehdä siis edes jotakin oikein...Maksoin sitten tilin lähes nollille..ja ylpeänä soitin että "noni,nyt on maksettu!"...No sitten selviskin että vuokraan ois pitäny jättää enempi...ja taas mentiin..blaah.
Kolmasjuttu oli mun yllätys...kanavapaketti...otin silloin viimekuussa ihan edullisen paketin...valitsin lapsille kivoja kanavia ja muuta...no tänään tuli lasku johon oli laitettu kaksi kuukautta...eli lasku oli sitten enemmän kuin se päälle parikybää...Mies totesi että eiköhän irtisanota ne kanavat samantien...No ei irtisanota,mä nimittäin tein puolen vuoden sopparin...että ups vaan taas...
Noh,mies lähti töihin ja pian tuli äkäinen puhelu että "mihin sä oot menny törmäämään?!"..No luonnollisesti vauhkosin takaisin että "en kuule mihkää!" ja toinen siellä että "no kyllä tässä kunnon jälki on ja punasta maalia"..."No en oo osunu mihinkään et turha syyttää..ite kuitenki sählänny!"...Kunnes muistin peruutustilanteen..."no tota kyl semmonen juttu kävi parkkihallissa..." "NIIIIIIIIIIIIIN??? MITÄ KÄVI PARKKIHALLISSA?????"(Huutaa toinen)...
"niin että kun peruutin niin siinä vieressä kyl oli punane auto ja mä vielä ajattelin et hyvä kun ei osunu"..."NO JUST PUNASTA TOSSA ON..ELI OSUIT!!!"...*Hiljaisuus* "ups"....
No...eipä siinä sitten vielä kaikki...Ajattelin olla reipas ja maksaa laskuja ja tehdä siis edes jotakin oikein...Maksoin sitten tilin lähes nollille..ja ylpeänä soitin että "noni,nyt on maksettu!"...No sitten selviskin että vuokraan ois pitäny jättää enempi...ja taas mentiin..blaah.
Kolmasjuttu oli mun yllätys...kanavapaketti...otin silloin viimekuussa ihan edullisen paketin...valitsin lapsille kivoja kanavia ja muuta...no tänään tuli lasku johon oli laitettu kaksi kuukautta...eli lasku oli sitten enemmän kuin se päälle parikybää...Mies totesi että eiköhän irtisanota ne kanavat samantien...No ei irtisanota,mä nimittäin tein puolen vuoden sopparin...että ups vaan taas...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)