Tattadaa! Tässä kirjoittelee nyt suht'tuore kolmekymppinen muija. En tunne itseäni fixummaksi tai aikuisemmaksi kuin vuosi sitten. En ole saavuttanut mitään hohdokasta. Eli kehitystä ei ole tapahtunut missään muualla kuin ihosolukoissa jotka siis ovat alkaneet sotia nuoruuden hehkua vastaan. Ei sillä että meikäläinen olis koskaan kauheesti hehkunutkaan, mutta ei mulla sentään uria ollu naamarissa. Mutta nyt on. Selvä ryppy heti nenänpielessä. Se on tyhmä ja mä hinkutan siihen jotain 30-vuotiaiden ryppyrasvaa ja toivon et se katoais. No eihän se tietenkään katoa vaan lähettelee vaivihkaa etäpesäkkeitä ja kappasvaan joku kaunis (eli ruma) päivä naama näyttää kuivalle rusinalle. Rasvaile siinä sitten ihopoimuja ja lötkyvää naamanahkaa. Jippii.
Ja entäpä harmaat hiukset? Mulla on esiintynyt yksittäisiä kappaleita ja aluksi olin niistä hyvinkin innoissani. Ajattelin että olen nyt vanha,viisas ja harmaa. Mutta todellisuus on iskenyt ja hokasin että se totuus onkin vain vanha ja harmaa. Onneksi hiusvärit on keksitty. Jäljelle jää enää vaan se vanha.
Siitäpä tulikin mieleeni että kun alaikäiset väärentää henkkareita ollakseen vanhempia, niin miksei vanhat väärennä henkkareita ollakseen nuorempia? :P Pääsis lastenlipullakin hyvällä tsägällä. Tai no ei ehkä enää tässä vaiheessa ku minä, mutta pikkasen aikasemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti