Tulipa tässä mieleeni etsiä hauskoja suomalaisia sanontoja. Ja haluankin nyt joitakin suosikkejani jakaa. Varoituksen sana herkimmille: Huumorini ei ole aina tahdikasta tai alaikäisille sopivaa. Eli jos koet kärsiväsi alapäähuumorista tai kaksimielisestä huumorista..tai muuten vain sairaasta huumorista- ole hyvä ja klikkaa oikeassa yläkulmassa olevaa äxxää ja pelasta herkkä sielusi.
Tätä blogia ei kirjoiteta aina hyvässä maussa. Varoitus myös että osa sanonnoista voi olla jollaintapaa rasistia.. Minut tuntevat tietää että en todellakaan ole rasisti..Mutta tietyissä rajoissa mua valitettavasti naurattaa jotkut ehkä rasistiseksi luokitellut heitot. Huumorilla pääsee elämässä pitkälle ja minä olen jo 29-vuotta tarponu!
Anyway...Tästä lähtee:
* Lapsi on terve kun se nukkuu, mutta kuollut jos se ei herää
* ulkona kuin tamppoonin naru
* Joka toiselle kuoppaa kaivaa, joka toiselle ei
* tärkee ku kissa paskalla
* Lähti ku Taisto työkkäristä
* Niin kiero mies että pitää ruuvata hautaan
* Levisi kuin paska tuulettimeen
* Lapsihan on ihan isänsä näkönen, mutta pääasia että on terve!
* Varmuuden vuoksi, niinkuin nunnalla nännit
* Tehän olette kuin kaksi marjaa. Paskanmarja ja rusina
* Odottavan aika on yleensä alle tunti
* ABS miehen tiellä pitää
* Tarkkaa kuin ripulissa piereskely
* Lauluääni ku perskarva. Yhtä ohut ja epäpuhdas
* Lapsi on terve kun se leikkii, larpaaja jos ei osaa lopettaa
sunnuntai 31. lokakuuta 2010
perjantai 29. lokakuuta 2010
Lisämateriaalia X-file:siin
Eli kuten olen aikaisemmin paljastanut, meille muuttaa ensiviikon loppupuolella se venäjän kääpiöhamsteri...Nyt on vaan niin että meille muuttaa myös ensi viikon torstaina kaksi vesiliskoakin. Hehe. Eläinkauppa on ne myynyt tuliliskoina, mutta nykyinen omistaja sanoi että eivät niitä ole. Hän on tullut tulokseen että olisivat mahdollisesti ruskomelahäntiä...Mutta omien tutkintojen perusteella saattaisivat olla kiinan kääpiötulihäntiä. No jokatapauksessa kaksi aivan mahtavaa veijaria pääsee meidän olkkariin asumaan. Mukaan saan 100 litrasen akvaarion (luulen että ois 100l) kaikkineen tarvikkeineen..ja asukkaineen ofcourse. Ja ILMASEKS! Nykyinen omistaja luopuu näistä kahdesta ajanpuutteen vuoksi. Heille jää vielä toiseen terraarioon/akvaarioon näitä samoja..ja omistavat kilppareita,käärmeen jne...Joten ymmärrän hyvin että puuhaa riittää.
Näiden yksilöiden sukupuolesta ei ole varmaa tietoa..Omistaja veikkasi että saattaisivat olla uros ja naaras..Joten nimesin ne sitten heti meiksi. Siis toinen on minun niminen ja toinen miehen niminen. Tällä kunnianosoituksella oletan että isäntä sulaa ja toivottaa pikkuiset tervetulleeksi.
Miten sitten erotan tyypit toisistaan? No siten että toisella on yksi takaraaja "surkastunut",.Ilmeisesti vaurioitunut poikasena...Mutta ihan terve kaveri muuten. Ja tämä on se mun niminen sitten. Ja se "normaali" on sitten mieheni niminen. En kehdannut toisinpäinkään nimetä...Ja sitäpaitsi omistaja arveli "raajarikon" olevan se naaras.
Siis olen niin innoissani!!! Mä nimittäin ennen hamsterikauppoja luin tuliliskoista ja vaikuttivat sopivilta ja mukavilta lemmikeiltä. Ja terraariotahan voi sisustaa sitten niille liskoille..Siis mahtavaa!! Tosin mä en ole aivan vakuuttunut tuleeko mies olemaan yhtä haltioissaan...On nimittäin aina vähän ihmetellyt miten joku haluaa kotiinsa liskoja. No, parasta totutella uuteen kaimaansa vaan. Ja siihen että meidän pakastimessa on pakastettuja surviaisentoukkia pian.
Näiden yksilöiden sukupuolesta ei ole varmaa tietoa..Omistaja veikkasi että saattaisivat olla uros ja naaras..Joten nimesin ne sitten heti meiksi. Siis toinen on minun niminen ja toinen miehen niminen. Tällä kunnianosoituksella oletan että isäntä sulaa ja toivottaa pikkuiset tervetulleeksi.
Miten sitten erotan tyypit toisistaan? No siten että toisella on yksi takaraaja "surkastunut",.Ilmeisesti vaurioitunut poikasena...Mutta ihan terve kaveri muuten. Ja tämä on se mun niminen sitten. Ja se "normaali" on sitten mieheni niminen. En kehdannut toisinpäinkään nimetä...Ja sitäpaitsi omistaja arveli "raajarikon" olevan se naaras.
Siis olen niin innoissani!!! Mä nimittäin ennen hamsterikauppoja luin tuliliskoista ja vaikuttivat sopivilta ja mukavilta lemmikeiltä. Ja terraariotahan voi sisustaa sitten niille liskoille..Siis mahtavaa!! Tosin mä en ole aivan vakuuttunut tuleeko mies olemaan yhtä haltioissaan...On nimittäin aina vähän ihmetellyt miten joku haluaa kotiinsa liskoja. No, parasta totutella uuteen kaimaansa vaan. Ja siihen että meidän pakastimessa on pakastettuja surviaisentoukkia pian.
torstai 28. lokakuuta 2010
kokkailua ja lurinaa
Kokkailen tässä maqloubaa...Kanat kiehuu, kasvikset paistettuna ja riisi likoomassa. Salaatin teen sitten vähän myöhemmin kun saan ma2louban hautumaan.
Tulin tähän blogiin hermopaussille. Mua nukuttais kun heräsin aikaisin ja menin vasta kolmelta viime yönä nukkumaan. Mutta nyt ei ehdi ottaa nokosia kun on vieras tulossa. Miehen ystävä palasi eilen Jordaniasta ja on kutsuttu tänään syömään. Joten pitäis vähän kiillotella paikkojakin. Mitään suursiivousta en ala järjestämään...Mutta jos nyt sais edes johonkin tolkkuun tämän paikan. Tosin järjestelyä täällä ei onneksi pahemmin kaivata...Mutta lattiat vois pestä jne.
Munhan piti eilen pitää kunnon siivouspäivä kun tuli oikein innonpuuska.Mutta valitettavasti se puuska oli lyhytkestoinen ja siivoilin vain hetken. Sittenhän mä lähdinkin päähänpistosta käymään Espoossa. Joten se siitä puuskasta taas. Tänään ei todellakaan puhalla mitkään tuulet. Ainakaan suotuisat. Olen kireä kuin yliviritetty viulunkieli ja väsynyt...ja stressaan kun en ole varma moneltako ne miehet pukkaa kotiin. Ruoan kun tulis nököttää nätisti pöydällä valmiina, jotta vieraan ei tarvitse odotella..Ja toisaalta enhän mä voi sitä tunteja ennen laittaa esille kun sitten jäähtyy. On mullakin ongelmat.
Sitten pitäs jynssätä kuopuksen syöttötuoli..Osui sattumalta silmään miten likainen se olikaan...Joten semmostakin kivaa tiedossa.
Oikeastaan ei tässä mitään sen suurempaa olis,mutta pikku juttuja tarpeeksi monta. Pisaroistahan se merikin syntyy. Eikö?¨
Olen muuten huomannut että mun blogin turinat on entistäkin tyhjänpäiväisempiä. Tuntui että aluksi sitä oli jotenkin enempi asiaa...Ja kehtasi eritavalla pällistellä asioita. Nythän tämä blogi tuntuu lähinnä valituskirjelmiltä höystettynä hamsterihorinoilla.
Mutta kun ei ole tärkeämpää asiaa niin ei ole.
Tulin tähän blogiin hermopaussille. Mua nukuttais kun heräsin aikaisin ja menin vasta kolmelta viime yönä nukkumaan. Mutta nyt ei ehdi ottaa nokosia kun on vieras tulossa. Miehen ystävä palasi eilen Jordaniasta ja on kutsuttu tänään syömään. Joten pitäis vähän kiillotella paikkojakin. Mitään suursiivousta en ala järjestämään...Mutta jos nyt sais edes johonkin tolkkuun tämän paikan. Tosin järjestelyä täällä ei onneksi pahemmin kaivata...Mutta lattiat vois pestä jne.
Munhan piti eilen pitää kunnon siivouspäivä kun tuli oikein innonpuuska.Mutta valitettavasti se puuska oli lyhytkestoinen ja siivoilin vain hetken. Sittenhän mä lähdinkin päähänpistosta käymään Espoossa. Joten se siitä puuskasta taas. Tänään ei todellakaan puhalla mitkään tuulet. Ainakaan suotuisat. Olen kireä kuin yliviritetty viulunkieli ja väsynyt...ja stressaan kun en ole varma moneltako ne miehet pukkaa kotiin. Ruoan kun tulis nököttää nätisti pöydällä valmiina, jotta vieraan ei tarvitse odotella..Ja toisaalta enhän mä voi sitä tunteja ennen laittaa esille kun sitten jäähtyy. On mullakin ongelmat.
Sitten pitäs jynssätä kuopuksen syöttötuoli..Osui sattumalta silmään miten likainen se olikaan...Joten semmostakin kivaa tiedossa.
Oikeastaan ei tässä mitään sen suurempaa olis,mutta pikku juttuja tarpeeksi monta. Pisaroistahan se merikin syntyy. Eikö?¨
Olen muuten huomannut että mun blogin turinat on entistäkin tyhjänpäiväisempiä. Tuntui että aluksi sitä oli jotenkin enempi asiaa...Ja kehtasi eritavalla pällistellä asioita. Nythän tämä blogi tuntuu lähinnä valituskirjelmiltä höystettynä hamsterihorinoilla.
Mutta kun ei ole tärkeämpää asiaa niin ei ole.
keskiviikko 27. lokakuuta 2010
Suunnitelmia
Aivan mahtavaa! Olen niin innoissani siitä pikku pojasta jonka ensi viikolla käyn noutamassa insha'allah!!! Olen googletellut hoitamisesta sun muusta..ja nyt päädyin tarvikepuolelle. Siis mitä ihania mökkejä ja koloja pikkujyrsijöille myydäänkään..Ja vielä ihanempia kiipeilytelineitä,siltoja,tikkaita,keinuja...Ihan kuulkaas vaikka mitä!!! Mutta mitään en uskalla vielä tilata kun täytyy nähdä käytännössä miten tilava asunto pikkuisella sitten onkaan. Mutta jahka pääsen vauhtiin tulee meidän rakkaalla lemmikillä olemaan virikkeitä kyllästymiseen asti! Toivottavasti onnistun valitsemaan juuri sellaisen vilkkaan yksilön joka kaipaakin virikkeitä, enkä laiskimusta joka vain syö ja pikkasen puuhastelee. Eli tässä tapauksessa lemmikki EI saisi muistuttaa omistajaansa!
Luin talvikoista että niitä on kolmea eri luonnetyyppiä. On ns. normaaliluontoinen..eli joka liikkuu,rakentaa jne normaalisti..sitten on laiskimus joka syö,nukkuu ja vähän rakentelee...ja lihoo (ja oikeasti silloin se tulisi laittaa dietille!!! Ei tämmöstä meille!)...Ja sitten on ns.ADHD-talvikko joka lekkuu ja riehuu jatkuvalla syötöllä,nuolee mahdollisesti yhtä häkin kulmaseinää,silppuaa hullunlailla silputtavat tavarat...Mutta kuulema rauhoittuu iän myötä. Ja nämä yksilöt ovat sitten useinmiten hoikkia vaikka söisivätkin normaalisti.
Toivon että meille osuisi se ns.normaali tai "ADHD".. Tosin tästä poikueesta löytyy ainakin yksi pullukka..Näin veljeslauman..Heitä oli viisi. Taisin kyllä nähdä sen villeimmänkin. Kun muut nökötti vierekkäin mökissään niin yksi heistä hillui pitkin kopperoa. Eli strategiani on valita se joka painelee pitkinpoikin tai sitten sellainen "ei-pullukka"..Sen paino-ongelmaisen jätän suosiolla muiden ostettavaksi. Vaikka se olikin ehkä suloisin. Mulla ei ole kapasiteettia hoidella kenenkään muun paino-ongelmia kun en kykene edes omaa painoani hallitsemaan.
Luin talvikoista että niitä on kolmea eri luonnetyyppiä. On ns. normaaliluontoinen..eli joka liikkuu,rakentaa jne normaalisti..sitten on laiskimus joka syö,nukkuu ja vähän rakentelee...ja lihoo (ja oikeasti silloin se tulisi laittaa dietille!!! Ei tämmöstä meille!)...Ja sitten on ns.ADHD-talvikko joka lekkuu ja riehuu jatkuvalla syötöllä,nuolee mahdollisesti yhtä häkin kulmaseinää,silppuaa hullunlailla silputtavat tavarat...Mutta kuulema rauhoittuu iän myötä. Ja nämä yksilöt ovat sitten useinmiten hoikkia vaikka söisivätkin normaalisti.
Toivon että meille osuisi se ns.normaali tai "ADHD".. Tosin tästä poikueesta löytyy ainakin yksi pullukka..Näin veljeslauman..Heitä oli viisi. Taisin kyllä nähdä sen villeimmänkin. Kun muut nökötti vierekkäin mökissään niin yksi heistä hillui pitkin kopperoa. Eli strategiani on valita se joka painelee pitkinpoikin tai sitten sellainen "ei-pullukka"..Sen paino-ongelmaisen jätän suosiolla muiden ostettavaksi. Vaikka se olikin ehkä suloisin. Mulla ei ole kapasiteettia hoidella kenenkään muun paino-ongelmia kun en kykene edes omaa painoani hallitsemaan.
Ei sen kummempaa
Olen tosi huono näissä yllättämis jutuissa. Viittaan nyt edelliseen bloggaukseen "x-files". Arvatkaapa vaan kuinka iltasellakin kutkutti paljastaa mitä olen mennyt hankkimaan. Mutta en uskaltanut ottaa riskiä ettei vahingossakaan aleta vaatimaan varauksen peruuttamista. Parasta olla vaan hissunkissun ja odotella kärsivällisesti. Eihän sitä pomminkaan paikkaa paljasteta etukäteen..Sitten kun se poksahtaa niin selviää että missä se oli ja mikä se oli. ¨
Tosi huono vertauskuva näin muslimin sanelemana...Voi aiheuttaa vääriä johtopäätöksiä ja päätelmiä. Joten täsmennän että muslimi EI ole yhtäkuin terroristi. Ja minä olen muslimi ja EN ole terroristi enkä kannata terrorismia joka siis EI kuulu uskontooni millään tapaa.
Ihan vain varmuuden vuoksi täsmennän jos jonkun lukijan korvaan särähti tuo pommiheitto...Taikka jos olen saanut faneja vaikkapa SUPO:n piiristä. Että hello vaan guys..Mii nou terrorist.
Mitäpäs tässä muuta..Aurinko paistaa kivasti...ja kämppä näyttää pölyisemmältä kuin eilen. Eli tietää siivouspäivää. Ja jostain harvinaisesta mielenhäiriöstä johtuen mun oikein tekee mieli siivota. Äsken sain imuroitua ja järkkäiltyä vähän kyökkiä..Kunhan isommat lapset kotiutuu koulusta, niin nakitan ne pikkuisten kanssa ja pesasen lattiat,pyyhin pölyt jne.
No,eipä tässä kai sen ihmeempää tällähetkellä. Qahtaania odotellessa ;)
Tosi huono vertauskuva näin muslimin sanelemana...Voi aiheuttaa vääriä johtopäätöksiä ja päätelmiä. Joten täsmennän että muslimi EI ole yhtäkuin terroristi. Ja minä olen muslimi ja EN ole terroristi enkä kannata terrorismia joka siis EI kuulu uskontooni millään tapaa.
Ihan vain varmuuden vuoksi täsmennän jos jonkun lukijan korvaan särähti tuo pommiheitto...Taikka jos olen saanut faneja vaikkapa SUPO:n piiristä. Että hello vaan guys..Mii nou terrorist.
Mitäpäs tässä muuta..Aurinko paistaa kivasti...ja kämppä näyttää pölyisemmältä kuin eilen. Eli tietää siivouspäivää. Ja jostain harvinaisesta mielenhäiriöstä johtuen mun oikein tekee mieli siivota. Äsken sain imuroitua ja järkkäiltyä vähän kyökkiä..Kunhan isommat lapset kotiutuu koulusta, niin nakitan ne pikkuisten kanssa ja pesasen lattiat,pyyhin pölyt jne.
No,eipä tässä kai sen ihmeempää tällähetkellä. Qahtaania odotellessa ;)
tiistai 26. lokakuuta 2010
X-files
Jaan teidän kanssa nyt huippusalaista tietoa. Salaista kunnes operaatio JSKMH on suoritettu. JSKMH tarkoittaa "Jyrsijän salakuljetus miehen huomaamatta". Eli ensi viikon loppupuolella meidän kotiin muuttaa venäjän kääpiöhamsteri, mutta sitähän talon isännälle ei kerrota. Olen jo käynyt varaamassa meille pienen pojan. Häkki&tarvikkeet on tilauksessa eläinkaupaan joten siksi tuo ajankohta. Muuten söpöliini olisi täällä jo!
Elikkä kun mies on lähtenyt töihin, käyn kaverin avustuksella hakemassa Qahtaanin (tämä on luultavasti tuleva pikkuherran nimi) ja roudaan sen tänne. Illalla sitten kun armaani saapuu töistä, ollaankin täällä lemmikin kanssa vastassa.
Mä kyllä jo kuulen korvissani sen sanat "enkö mä sanonu ettei tänne oteta mitään eläintä?!" ja "nyt kyllä palautat sen"..Sitten mä näen itseni ilkikurinen virne naamallani sanomassa että "sorryyyyy daaarling..ei voi palauttaa..Mutta dont worry, ne ei oo kamalan pitkä ikäisiä" :D Tuo lyhyt ikäisyys on se mun toivon kipinä ja lepytyslausahdus. Kyllähän sitä on raavaankin miehen hellyttävä kun reppana pikkuinen karvapallero napittaa tummilla silmillään ja kun tietää ettei se raasu edes montaa vuotta elä. Nyyhkis.
Ja mikälisikäli huonosti käy että tämä kolahtaakin johonkin alkukantaiseen miehisyysjuttuun ja luvassa on nyrpeää naamaa..niin viimeistään aamulla kun lapsukaiset ylpeänä esittelee lemmikkiään niin sulaa. Näin sen on mentävä. Bloggaan sitten miten kävi ;)
Elikkä kun mies on lähtenyt töihin, käyn kaverin avustuksella hakemassa Qahtaanin (tämä on luultavasti tuleva pikkuherran nimi) ja roudaan sen tänne. Illalla sitten kun armaani saapuu töistä, ollaankin täällä lemmikin kanssa vastassa.
Mä kyllä jo kuulen korvissani sen sanat "enkö mä sanonu ettei tänne oteta mitään eläintä?!" ja "nyt kyllä palautat sen"..Sitten mä näen itseni ilkikurinen virne naamallani sanomassa että "sorryyyyy daaarling..ei voi palauttaa..Mutta dont worry, ne ei oo kamalan pitkä ikäisiä" :D Tuo lyhyt ikäisyys on se mun toivon kipinä ja lepytyslausahdus. Kyllähän sitä on raavaankin miehen hellyttävä kun reppana pikkuinen karvapallero napittaa tummilla silmillään ja kun tietää ettei se raasu edes montaa vuotta elä. Nyyhkis.
Ja mikälisikäli huonosti käy että tämä kolahtaakin johonkin alkukantaiseen miehisyysjuttuun ja luvassa on nyrpeää naamaa..niin viimeistään aamulla kun lapsukaiset ylpeänä esittelee lemmikkiään niin sulaa. Näin sen on mentävä. Bloggaan sitten miten kävi ;)
torstai 21. lokakuuta 2010
Amman in my heart
En voi puhua koti-ikävästä vaikka siltä tämä tunne tuntuukin. Viime Jordanianreissun jälkeen mua on suunnattomasti kalvanut täällä Suomessa asuminen. Monet sanovatkin "no muuttakaa sinne sitten". Helppo sanoa ja vaikea toteuttaa. Valitettavasti.
Mulla tulee ihan fyysisesti paha olla kun ikävöin. Mua ahdistaa ja masentaa se, että en yhtään tiedä milloin on seuraava mahdollisuus päästä käymään. Itseasiassa tuo sana "käymään" jo harmittaa. Mielusti jäisin ja kävisin täällä.
Olen ehdottanut miehelle että minä ja lapset mentäisiin sinne yhdeksi koulun lukuvuodeksi. Voisin kotiopettaa isommat lapset sen ajan. Kyllä mä uskon kykeneväni yhden lukukauden opettamaan. Pienet voisivat siellä mennä tarhaan oppimaan kieltä. Isommille voisi järkätä jotain omaa opetusta. Eli ei tarvitsisi siellä kouluun laittaa muutaman kuukauden vuoksi.
Asunnoksi kelpaisi ihan mikätahansa luukku jossa on katto ja ikkunat ja juokseva vesi. Kuitenkaan kyse ei olis ikuisesta asumisesta siellä.
Näin haluaisin kokeilla arkielämää Ammanissa. Kuka tietää tuleeko sitten ikävä jo Suomea.
Ja tällä järjestelyllä meidän nykyinen koti Suomessa säilyisi koska mies jäisi tänne ja kävis entiseen tapaan töissä.
Lisäksi mulla olis hyvä sauma lähteä kun kuopus on alle 3-vuotias. Kun hän täyttää 3 niin joudun ilmottautumaan työttömäksi työnhakijaksi.
Valitettavasti isäntä ei ole lämmennyt tälle idealle. Ymmärrän että rahaa tuohonkin vaadittaisiin,mutta en usko että olis mahdottomuus.
Toisena syynä hänellä on se,ettei pidä ajatuksesta että asuisimme erillään. Mutta eihän tämä mikään erilleen muutto olisikaan..Mehän palattais takaisin!! Ja kolmantena häntä harmittaa ja kokee epäreiluna sen,että hän jäisi tänne paiskimaan töitä ja me muut nautittaisiin Ammanin ihanuuksista.
Tuntuu kuitenkin tosi epäreilulle myös minusta että joudun jumittamaan täällä. Olen monet itkut tästä itkenyt yksinäni. Usein muistelen Jordaniaa..maisemia,ääniä,tuoksuja..Ihan kokonaistunnelmaa joka on valtavan kotoisa ja juuri sellainen mitä mun sielu haluaa.
Mä rakastan joka ikistä kivenmurikkaa siinä maassa. Joka ikinen puunlehti on arvokas. Tuulen henkäys ja ilma jota hengitän on kalliimpaa kuin kulta. Kuulostaa vain kauniilta sanoilta, mutta nämä on ne tunteen joita mä koen siellä.
Haluan taas olla seisomassa kattotasanteella,katsomassa kauas Ammanin kukkuloille joissa taloja talojen perään..Huojuva palmu,naapuritalon rakennusurakat...toisen naapuritalon takapihan roinat...Rukousaikaan miehet kadulla matkalla lähimoskeijaan..
Kotipihan kauniit istutukset ja metalliportti..Epätasaiset kadunkivetykset,maahan tippuneet lehdet..Tööttäilevät autot,kulkukissat...
Öisin kaupungin tuhannet valot..Rauhallinen ihana yö.
Mun on päästävä sinne!!!
Mulla tulee ihan fyysisesti paha olla kun ikävöin. Mua ahdistaa ja masentaa se, että en yhtään tiedä milloin on seuraava mahdollisuus päästä käymään. Itseasiassa tuo sana "käymään" jo harmittaa. Mielusti jäisin ja kävisin täällä.
Olen ehdottanut miehelle että minä ja lapset mentäisiin sinne yhdeksi koulun lukuvuodeksi. Voisin kotiopettaa isommat lapset sen ajan. Kyllä mä uskon kykeneväni yhden lukukauden opettamaan. Pienet voisivat siellä mennä tarhaan oppimaan kieltä. Isommille voisi järkätä jotain omaa opetusta. Eli ei tarvitsisi siellä kouluun laittaa muutaman kuukauden vuoksi.
Asunnoksi kelpaisi ihan mikätahansa luukku jossa on katto ja ikkunat ja juokseva vesi. Kuitenkaan kyse ei olis ikuisesta asumisesta siellä.
Näin haluaisin kokeilla arkielämää Ammanissa. Kuka tietää tuleeko sitten ikävä jo Suomea.
Ja tällä järjestelyllä meidän nykyinen koti Suomessa säilyisi koska mies jäisi tänne ja kävis entiseen tapaan töissä.
Lisäksi mulla olis hyvä sauma lähteä kun kuopus on alle 3-vuotias. Kun hän täyttää 3 niin joudun ilmottautumaan työttömäksi työnhakijaksi.
Valitettavasti isäntä ei ole lämmennyt tälle idealle. Ymmärrän että rahaa tuohonkin vaadittaisiin,mutta en usko että olis mahdottomuus.
Toisena syynä hänellä on se,ettei pidä ajatuksesta että asuisimme erillään. Mutta eihän tämä mikään erilleen muutto olisikaan..Mehän palattais takaisin!! Ja kolmantena häntä harmittaa ja kokee epäreiluna sen,että hän jäisi tänne paiskimaan töitä ja me muut nautittaisiin Ammanin ihanuuksista.
Tuntuu kuitenkin tosi epäreilulle myös minusta että joudun jumittamaan täällä. Olen monet itkut tästä itkenyt yksinäni. Usein muistelen Jordaniaa..maisemia,ääniä,tuoksuja..Ihan kokonaistunnelmaa joka on valtavan kotoisa ja juuri sellainen mitä mun sielu haluaa.
Mä rakastan joka ikistä kivenmurikkaa siinä maassa. Joka ikinen puunlehti on arvokas. Tuulen henkäys ja ilma jota hengitän on kalliimpaa kuin kulta. Kuulostaa vain kauniilta sanoilta, mutta nämä on ne tunteen joita mä koen siellä.
Haluan taas olla seisomassa kattotasanteella,katsomassa kauas Ammanin kukkuloille joissa taloja talojen perään..Huojuva palmu,naapuritalon rakennusurakat...toisen naapuritalon takapihan roinat...Rukousaikaan miehet kadulla matkalla lähimoskeijaan..
Kotipihan kauniit istutukset ja metalliportti..Epätasaiset kadunkivetykset,maahan tippuneet lehdet..Tööttäilevät autot,kulkukissat...
Öisin kaupungin tuhannet valot..Rauhallinen ihana yö.
Mun on päästävä sinne!!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)