En voi puhua koti-ikävästä vaikka siltä tämä tunne tuntuukin. Viime Jordanianreissun jälkeen mua on suunnattomasti kalvanut täällä Suomessa asuminen. Monet sanovatkin "no muuttakaa sinne sitten". Helppo sanoa ja vaikea toteuttaa. Valitettavasti.
Mulla tulee ihan fyysisesti paha olla kun ikävöin. Mua ahdistaa ja masentaa se, että en yhtään tiedä milloin on seuraava mahdollisuus päästä käymään. Itseasiassa tuo sana "käymään" jo harmittaa. Mielusti jäisin ja kävisin täällä.
Olen ehdottanut miehelle että minä ja lapset mentäisiin sinne yhdeksi koulun lukuvuodeksi. Voisin kotiopettaa isommat lapset sen ajan. Kyllä mä uskon kykeneväni yhden lukukauden opettamaan. Pienet voisivat siellä mennä tarhaan oppimaan kieltä. Isommille voisi järkätä jotain omaa opetusta. Eli ei tarvitsisi siellä kouluun laittaa muutaman kuukauden vuoksi.
Asunnoksi kelpaisi ihan mikätahansa luukku jossa on katto ja ikkunat ja juokseva vesi. Kuitenkaan kyse ei olis ikuisesta asumisesta siellä.
Näin haluaisin kokeilla arkielämää Ammanissa. Kuka tietää tuleeko sitten ikävä jo Suomea.
Ja tällä järjestelyllä meidän nykyinen koti Suomessa säilyisi koska mies jäisi tänne ja kävis entiseen tapaan töissä.
Lisäksi mulla olis hyvä sauma lähteä kun kuopus on alle 3-vuotias. Kun hän täyttää 3 niin joudun ilmottautumaan työttömäksi työnhakijaksi.
Valitettavasti isäntä ei ole lämmennyt tälle idealle. Ymmärrän että rahaa tuohonkin vaadittaisiin,mutta en usko että olis mahdottomuus.
Toisena syynä hänellä on se,ettei pidä ajatuksesta että asuisimme erillään. Mutta eihän tämä mikään erilleen muutto olisikaan..Mehän palattais takaisin!! Ja kolmantena häntä harmittaa ja kokee epäreiluna sen,että hän jäisi tänne paiskimaan töitä ja me muut nautittaisiin Ammanin ihanuuksista.
Tuntuu kuitenkin tosi epäreilulle myös minusta että joudun jumittamaan täällä. Olen monet itkut tästä itkenyt yksinäni. Usein muistelen Jordaniaa..maisemia,ääniä,tuoksuja..Ihan kokonaistunnelmaa joka on valtavan kotoisa ja juuri sellainen mitä mun sielu haluaa.
Mä rakastan joka ikistä kivenmurikkaa siinä maassa. Joka ikinen puunlehti on arvokas. Tuulen henkäys ja ilma jota hengitän on kalliimpaa kuin kulta. Kuulostaa vain kauniilta sanoilta, mutta nämä on ne tunteen joita mä koen siellä.
Haluan taas olla seisomassa kattotasanteella,katsomassa kauas Ammanin kukkuloille joissa taloja talojen perään..Huojuva palmu,naapuritalon rakennusurakat...toisen naapuritalon takapihan roinat...Rukousaikaan miehet kadulla matkalla lähimoskeijaan..
Kotipihan kauniit istutukset ja metalliportti..Epätasaiset kadunkivetykset,maahan tippuneet lehdet..Tööttäilevät autot,kulkukissat...
Öisin kaupungin tuhannet valot..Rauhallinen ihana yö.
Mun on päästävä sinne!!!
Inshallah pääset rakas <3
VastaaPoistatulee ihan tippa linssiin sun puolesta <3 inshallah paasisitte sinne ainakin just valiaikais asumista <3
VastaaPoistaHmm... ma en ole ihan samaa mielta. Mahan olen taalla edelleen ja ma olisin jo kypsa tulemaan takas suomeen vaikka takana on vasta muutama viikko ja viime kerrasta on jo aikaa... mua alkaa nopeasti alkuhuuman jalkeen tympia tietyt asiat ja puutteet tulee esiin korostuneesti. Oikeasti taalla ei ole mitaan tekemista... tylsaa, ei ole lapsille sillatavalla mitaan puistoja ja leikkipaikkoja mihin vois vieda ulkoilemaan paivittain, mika olis tarkeaa, eika niissa lasten sisaihmemaissa voi joka paiva kayda. Ostoskeskukset ei mua kauheasti kiinnosta, samat vaatekaupat eika ne mua kiinnosta. Sitten kun laihpiirilla on kaikilla oamt tyonsa ja opiskelunsa, kay aika lasten kansso kotona pitkaksi. se on niin eri olla taalla yksin, kuin miehen kanssa, jonka kanssa voi menna joka paiva minne haluaa. mutta yksin on vaikeampaa eika aina joku jaksa lahtea seuraksi.
VastaaPoistaSuomessa on oma vapeus tehda joka paiva mita haluaa ja lahte mihin haluaa, senkun ottaa auton alle ja lahtee....jos alkaa seinat kaatumaan paalle, ulos vaan niin on puistot ja pihat lapsille heti ulko ovella. Noilla kaduilla on vaikea puskea rattaita, mutta ne on oltavat, isoa ja painavaa lasta kun ei jaksa kadessa kantaa....autoja saa varoa koko ajan lasten kanssa.... metelia kuuluu yomyohaan ulkoa naapureista kun halaut nukkua tai nukuttaa lapsia... kaasuauton 'fur elise" vai mika se on ei ole kaunista kuultavaa(vaikka se nyt ei haittaa)
Ja sitten, kaikki on todella kallista. Eli elamiseen todella atrvittais paljon rahaa, 4 henkinen perhe tarvis samat tulot kuin suomessa ainakin eli 2000-3000 e ainakin kuukaudessa. Lisaksi taalla taytyy kaikesta maksaa, suomessa sentaan esim. vesi on yleensa maksutonta, taalla se on kallista. Jos Iman haluaisit lasten kanssa taalla asua vuoden, sinun pitais kayda toissa ja saada hyvaa palkkaa... ja laittaa lapset maksulliseen paivakotiin
Kaikki ruoasta alkaenon kallista jopa kalliimpaa kuin Suomessa
Loma ja asuminen on niin eri asiat. Kun menin naimisiin,oli tarkoitus jaada asumaan tanne pitemmaksi aikaa, mutta syy miksi halusin Suomeen asumaan, oli eniten juuri se tylsyys,halusin tehda muutakin kuin olla kotirouvana ja katsoa Dr Philia ja Oprahia paivat pitkata. Meilla oli muuten asiat hyvin, mies teki toita,oli oma oikein kaunis tilava koti,ei vuokrahuolia(se on suuri tekija)mutta olin tottunut aktiiviseen elamaan. Nuori ihminen haluaa tehda ja kehittaa itseaan. On se elama pitempiaikaisesti Suomessa parempaa, vaikka siella tuleekin usein tylsia kausia ja halu pois nousee kovaksi, tunnen kylla tunteen.
lasten terveydenhuolto ym on myos Suomessa erittain hyvaa ja helppoa.
Saa haastaa mielipiteeni ; )
Se oli sitten mina, Afrah ;)
VastaaPoista