Sukunimistä naamatauluun. Miksi pitää rupsahtaa? Joka päivä katson itseäni peilistä ja huomaan vanhentuneeni. En osaa sanoa mikä on muuttunut, mutta jokin ilmiselvästi. Missävaiheessa ja milloin vanhenin?Minkä ikäisenä muut minut näkevät? 15-vuotiaiden silmissä näytän varmasti aika vanhalle. Tosin olin kerran opettajan sijaisena ylästeella ja luokan tytöt luulivat iäkseni 19...Joopajoo. 19 on erittäin kaukana siitä miltä näytän.
En ole ainoa joka vanhenee...Muistan vielä kun omalla äidillä oli sileät kädet ja decoltee (mitenlie kirjotetaan)...Nyt olen huomannut kämmenselän ihon löystyneen ja hieman rypistyneen...Kaulan iholle on käynyt samoin...Kasvoissa näkyy enemmän uurteita. Surullista. Surullista koska mielikuvani äidistä on erilainen. Äitini on siis melko nuori. 49. Mutta koskee ajatus rakkaan ihmisen vanhenemisesta. Toki vuosia on toivonmukaan tiedossa vielä montakymmentä, mutta kuitenkin. Mummikin on muuttunut..Sormia särkee niin ettei kärsi enää neuloa. Minä taas muistan mummin jonka kanssa pyöräiltiin mattolaiturille pesemään matoja, mummin joka otti minut mukaan siivouskeikoille,mummin joka oli niin tarmoa täynnä. Onhan mummi vieläkin, mutta rajoittuneemmin. Onneksi mummikin on vielä tavallaan nuori...alle 70. Oma esikoiseni täyttää pian 11...Joten hyvässälykyssä mummi näkee tyttärentyttärentyttären lapsen/lapsia :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti