Pään sisällä velloo ajatuksia ja tuntemuksia..En tiedä mihin niitä purkaa..Joten kirjoitan. Mikäli luit edellisen bloggauksen, ymmärrät mihin liittyy.
Olen nyt googlettanut ja lukenut mielipuolenlailla leukemiasta. Haluan ymmärtää täysin mitä tämä sairaus tarkoittaa. Ennen se on vain ollut yksi pelottava sairaus muiden joukossa. Nyt se tuli lähelle, ja minun on pakko tutustua siihen. Haluan imeä tietoa, jotta ymmärrän mitä rakas ystäväni käy läpi..mikä hänen elimistössään ei nyt toimi tai toimii väärin. Haluan tietoa hoidoista, paranemistarinoita..Sairastuneiden kokemuksia ja ennen kaikkea heidän henkisiätuntemuksiaan. Haluan vain tietää, että voin olla tukena ja apuna niin hyvin kuin voi!
Ehkä tämä kaikki on jonkinlaista terapiaa itsellenikin. En pystyisi vain istumaan ja suremaan. Suremaan en nyt suostu,vaikka surullinen olenkin. Mitään ei ole menetetty. Edessäpäin on vain hirmukokoinen lohikäärmehirviö..Nimeltänsä Leukemia. Ja sen lohikäärmeen ystäväni joutuu kohtaamaan yksin, miekkanaan uskonsa,toivonsa,voimansa ja kehonsa. Minä en voi asettua hänen tilalleen taistelemaan, mutta voin valmentaa häntä ja luoda häneen taistelutahtoa entisestään!
Ystäväni on onneksi taistelija. Sanoihan hän itsekin että ei kyllä luovuta. Ihailen asennetta, se on juuri oikea!
Uskon että hänen tahdollaan ja jääräpäisyydellään (rakkaudella ;) ) hän voittaa taiston. Ja jokainen hänet tunteva kyllä sisimmässään tietää minkämoisen sissin tämä sairaus "valitsi" kohteekseen..Voittajanaisen joka näytti jo syntyessään mistä on tehty! Sillä hän syntyi etuajassa..."huonoilla" keuhkoilla..vietti elämänsä ensimmäiset vuodet suurimmaksi osaksi sairaalassa...Ja taisteli itsensä johtoon. Raudasta tehty urhea ihminen joka on valmis tekemään mitä tahansa poikansa eteen. Nyt se "mitä tahansa" on tämän sairauden nujertaminen...Ja sen hän myös tekee!
<3
VastaaPoista