uhmis talossa

Eilen illalla lapsi nro 3. ilmoitti että haluaisi leipoa pipareita..Sitten ideasta kehittyikin suklaakeksien leipomista ja lopulta juhlintaa. Elikkä tänään meillä leivottiin aivan mahtavan ihania suklaahippukeksejä,poppailtiin popcorneja,tehtiin iso kannullinen mehua johon laitettiin jäisiä mansikoita kellumaan..Ja puhallettiin muutama ilmapallokin tunnelmaa kohottamaan.
Omat tunnelmat eivät sinänsä hio kattoa ystäväni uutisista johtuen, mutta aina on ilo seurata innostuneita ja onnellisia lapsia. Lapsen ilo kun on sitä aidointa mallia.
Kiikutin vähän keksejä naapuriinkin ja hörppäsin sumpit siellä. Nyt kaduttaa tosin että tulin takaisin tähän hullunmyllyyn. Kuten olen joskus ajat sitten kirjoittanut, tällä kolmivuotiaalla on hirrrrrrrrrrrrrrrrrvittävän ruma rääkymisääni. Ja nyt kun siihen yhdistää tuon ihanan kolmenvuoden iän,niin yhdistelmä on mitä kamalin. Tässä kirjoittaessanikin neiti rönkyy aivan turhaa vieressa ja draamailee. En ymmärrä syytä, sitä tuskin oikeastaan onkaan. Mistä vain kun saa revittyä rääkymistä. Mutta mulle on kasvanut suodattimet korviin, eli kykenen sulkemaan rääkymiset pois tajunnasta ja keskittymään muuhun. En suostu menettämään hermojani yhden pienen naperon uhmailusta. Lähinnä huvittavaa katsottavaa kun elämä on niiiiiin vaikeaa että!
Eilenkin nukkumaan mennessä maailma kääntyi yllättäen ylösales ja alkoi puolentunnin raivarit. Hetken seurailin ja koitin saada kontaktia,mutta turhaan. Joten lähdin hetkeksi katsomaan telkkaria ja palasin sitten kysymään josko riittäisi. Ei riittänyt. Tyttö sitkutti jalkojaan ja oli vaan pahalla tuulella..Otin syliin ja halin ja juttelin...ilman vaikutusta. Mutta kun ehdotin että jospa taas lähtisin muualle, niin napero ojensi kädet ja sitten halittiin. Mutta uhma ei antanut periksi. Vielä piti ihan mallin vuoksi vinkua ja rönkyä.
Muistan kuinka nuorempana äitinä tämmöinen rasitti joskus henkisesti..Nyt tässä lähestyessä kolmeakymppiä pikku raivohetket ei liikauta eikä väsytä. En voi sanoa ettäkö nauttisinkaan niistä, mutta en ainakaan ota paineita. Jos on raivari niin se menee ohi kyllä. Ja raivareiden väliin mahtuu sitten niitä ihania hetkiä.

Seuraavassa tämän hetken keskustelu:
A= lapsi
I= Iman,eli minä

A= Telkkari on tyhmä!
I= miksi niin?
A= se on tyhmä telkkari! SE ON TYHMÄÄÄÄ!
I=..........Noniin mitäs nyt kiukuttelet
A= Tyhmä telkkari! Tyhmä telkkari!Tyhmä telkkari!
I= Miksi se on tyhmä?
A= koska se on tyhmä.
I= miksi kiukuttelet nyt kokoajan
A= en ikinä haluu mennä uimaan en ikinä. en ikinä!

Että näin... hehe.