Tänään sitten alkoi koulut..eli kaksi vanhinta mukulaa paineli pulpettien taakse nuokkumaan ja kaksi nuorinta jäi kotiin sotkemaan. En ymmärrä millä pattereilla nuo pikkuset käy! Yhden kohdan kun saa jotakuinkin siistiksi, niin seuraavaa ollaan jo hämmentämässä. Tylsää siivota kun jälki ei näy. Vertauskuvana voisi olla jalkavammainen juoksemassa vastasuuntaan liukuportaita. Eli ei edisty homma ei.
Ainoa ratkaisu hommaan saattais olla oma kammio. Ei kidutuskammio pikkutuholaisille vaan äitiyskammio. Se olisi sellainen oma ihana paikka joka kuuluisi rakennuttaa aina kun lapsiluku nousee yli yhden. Siellä olisi minijääkaappi,matkatv,radio,poreamme,pehmeä sohva torkkupeitolla ja muhkeilla tyynyillä,hyllykaupalla kirjoja ja lehtiä...Himmennettävät valot,kynttilöitä,suklaata,pörröinen ihana matto....Ja äänieristetyt seinät! Periaatteessa rakennustyylissä voisi käyttää mallina ydinpommisuojaa...Sisustus sitten vaan olisi huomattavasti lempeämpi ja kodikkaampi. Ja hyvä ilmastointi tietysti..Mutta sellaisella systeemillä,ettei se päästä läpi minkäänmoisia ulkomaailman ääniä.
Toki sinne vois asentaa sisäpuhelimen...vain lähteville puheluille. Jos siihen kammionumeroon koittaisi ulkopuolelta soittaa, kuuluisi ensin joku aivan kamala rääkäisy ja sitä seuraisi sähköisku soittajan korvaan. Eipä soittelis toistakertaa!
Niin, että semmoisen kammion tarvitsisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti