Luin tuossa kommentteja ja huomasin erään tiedustelun kirsisääsken (eli sen pitkäjalkaisen "itikan") kohtalosta. Noh, kuten otsikko kertoo...Kirsi surraa nyt yhtä raajaa köyhempänä paremmilla mailla ja lampuilla.
Eli kun aamuyöstä heräsin, kävin kurkistamassa mitä parvekesairaalaan kuuluu. No eipä kuulunut oikein mitään..Nimittäin Kike oli heittänyt veivinsä..Ja heitti jalkansakin kun tönäisin ruumiin meidän parveketuolilta lahoamasta. Että näin. Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että kun näet kirsin halajavan lamppuun...anna sen mennä. Nimittäin jos se taittaa kinttunsa niin se ei toivu. Ja opimme myös sen (vaikka tämän jo kyllä tiesin ennestäänkin), että kun se kuolee, sen jalat irtoaa aika herkästi....Mikä on aika ällöä.
Onneksi en ole vaaksiainen, eli kirsisääski..Koska en ainakaan haluais että mun karvajalat jäis tiskille kun mun ruhoa roudataan. Ihan kokonaisena lihapalana toivoisin siirrettävän. Riippuen tietenkin menehtymistavasta. Jos sarjamurhaaja innostui viipaloimaan,niin sitten tietenkin mielellään ne viipaleetkin muistettais koota mukaan..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti