Se on sitten perjantai. Sinänsä meikäläiselle päivä siinä missä muutkin. Mutta on tullut tavaksi pitää mässypäivä perjantaisin. Tänäänkin upposi fazeria ja sipsejä. Eli perusmättö.
Mistähän sitä tänään kirjottais...Pahoittelen näitä "ääneen" pohtimisiani ja jaaritteluja. Tapanani kun vaan on avata tämä blogi ja naputella ihan just sitä mitä sillä hetkellä päässä liikkuu. Tiedä nyt onko siellä mikää kauhea trafiikki yleensäkään, mutta pakko siellä ainakin muutaman harmaan aivosolun on heilua.
Mulla tulee jostain syystä aina ihmisen sisuksia miettiessä mieleen olipa kerran elämä. Kaikki luultavasti tietää mistä on kyse. Se joka ei tiedä,on joko a)suuren sivistysaukon omaava moukka tai b)kuuromykkäsokea taikka c)jotenkin kierosti kasvatettu/kasvanut. Eli mikäli huomaat kuuluvasi johonkin näistä, niin HÄPEÄ ja ala googlettaa. Ellet sitten ole se b-vaihtoehto...Mutta silloin sulla ei ole mitään hätää, koska et lue tätäkään blogia.
Jokatapauksessa siis niin...että olipa kerran elämä tosiaan nousee usein mielikuvaksi esim. nyt vaikka aivoja ajatellessa. Sitä niinkuin näkee miten ne tyypit lentää aluksilla pitkinpoikin ja moikkailee kaikkia tärkeitä hemmoja. Niinkuin soluja vaikkapa. Solut on söpöjä. Niillä on sellanen ihoreppu missä ne roudailee happikuplia. Ja sitten on se vanha partaheikki. Se karvainen fixu. Sitä en kyllä ihan tajua et miksi juuri sen näköinen ois niinkuin koko porukan järki. Tyyppi joka kasvaa valkoista pitkää karvaa päästä varpaisiin ei voi olla luotettava. Mielenkiintoista ois jos se jossain jaksossa joutuis niiden pahisbakteerien väijyttämäksi ja ne ajelis siltä sen turkin veke. Oisko sitten vaan sellanen luiseva nahka siellä monitorien äärellä opastamassa. No näin kun miettii,niin ehkä se karva onkin ihan hyvä juttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti