Kymmenen virallista lukijaa! Jee!!!
Sitten itse kuulumisiin...Aamupäivä sujui aika ankeissa tunnelmissa...Makasin ainakin puoli kahteen parkumassa vällyjen alla. Ei mitään vakavaa, mutta naisena olemisen ihmeisiin kuuluu joskus itkureagoinnit ja tänään oli "joskus".
Kun selvisin taas selväjärkisten kirjoihin (tai ainakin sinne takakanteen joksikin pikkuprintiksi tai teinin piirtämäksi pila-ukoksi), niin päivä lähtikin ihan kivasti käyntiin. Leivoin esikoisen kanssa maustekakun ja lapsi nro 2 ja 3 olivat kylpemässä...Nelonen köllötteli kainalossa ja ajattelin että soitetaanpa ukille. No siinä samassa mun pikku-prinsessani kipitti nakupellenä kylvystä olkkariin ja liukastui. Pää kopsahti voimalla lattiaan ja voi sitä itkun määrää.
Tytöllä silmät heitti päässä ja oli mielestäni vähän outo, joten soitin hätänumeroon kysyäkseni mielipidettä miten toimia. Ambulanssi sieltä lähetettiin sitten varmuuden vuoksi ja juuri kun sain tytön rauhoittumaan, soi ovikello. Siellähän ne punapukuiset miehet jo olivatkin. Pikku Prinsessa vaan ei ihastunut vaan aloitti itkukohtauksen uudestaan,kieltäytyi tutkimuksista (tosin osa tehtiin puoliväkisin) ja ei suostunut katsomaan lääkintämiehiä (vai miksikä niitä kutsutaan) päinkään. No loppu hyvin..ei vaikuttanut vakavalle. Yön yli nyt tulee vain seurata ja herätellä n. tunnin välein tarkistamaan mikä on tajunnan tila.
Ambulanssimiehen kirjoittamissa papereissa lukee kuvaavasti "äidin sylissä itkee.Vastustaa tutkimuksia". Mutta vastustamista katsottiin hyvällä..Kertoo kuulema siitä että lapsi on kunnossa.
Tuolla periaatteella mun lapsi on kyllä sitten superkunnossa..Paremmassa kunnossa kuin moni muu. Taidan itsekin olla aika terästä. Mikäli kunnossa olo mitataan vastustuksen ja rääkymisen määrällä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti