Turhautumisia

Turhauttavaa siivota kun samantien näyttää siltä ettei täällä ole tehty mitään viikkokausiin. Mä olen huomattavasti vähentänyt siivoilua ja en kyllä näe suurta muutosta aikaan jolloinka olin ahkerampi. Omatunto kyllä soimaa, mutta en näe mitään mieltä niitata rättejä kouraan ja moppeja jalkapohjaan kun tulos ei ole pysyvää. Ei siis edes tunniksi.
Isommat lapset on suht' siistejä, omaa huonettaan lähinnä mesovat. Tosin siinäkin ovat tsempanneet nyt kun huoneeseen järjestettiin molemmille omat puolet. Kolmevuotias kuljettelee satunnaisesti leluja pois huoneestaan, saattaa vahingossa läikyttää juomaa jne. Eli ei hänkään niin paha sotkemaan. Mutta sitten tämä alle 2- vuotias pikkuriiviö! Sotkee kaikkien muidenkin edestä! Heti kun oppi liikkumaan, niin kaiveli kukkien multia. Nyt mullat on jääny vähemmälle suosiolle kun on olemassa mm. jauhokaappi,spagetit,riisit ja muut...Ja vaatekaapeista voi kiskoa kledjut lattialle...Kun maha on täynnä niin voi tiputella pöydälle ja siitä sitten töniä pöperöt lattialle...Voi kuljetella kenkiä niin ettei niiden pareja ehkä ikinä enää löydy. Voi hämmentää vessanpöntössä ja kokeilla erilaisten esineiden käyttäytymistä pöntön vedessä. Voi avata kakkavaipan ja jättää sen milloin mihinkin...Ihan mikä vaan irti lähtee,varmasti lähtee!
Kyse ei ole siitä että tästä mökistä puuttuis kuri tai rajat. Kyllä joka mukulalle opetetaan pienestä pitäen että sotkea ei saa. Mutta pienin heistä on jästipäisin. Kun silmä välttää niin alue hänen ympärillään on myllätty. Odotan innolla hänen kasvamistaan...siinämielessä että olen pistänyt toivoni kehittymisen piikkiin. Odottelen fixumpaa ikää. Järjessähän tuolla ipanalla ei ole mitään puutetta,päinvastoin,mutta kun se on niin ihmeellisen touhukas! Hooh. Nyt neiti nukkuu päikkäreitä,joten on hyvä aika taas vähän järjestellä ja pyyhkiä paikkoja. Ja aivan turhaan.