Tervetuloa

Tervetuloa ehkäpä ärsyyntymäänkin ajatuksistani!



tiistai 19. lokakuuta 2010

Pelkääjän paikka

Kun mä ajan autoa niin se pelkääjän paikka on nimensä veroinen. Ajotaidot on ruostunut entisestään. Ajelun vähyydestä johtuen. Kyllähän sitä tässä lähistöllä suhailee mennentullen, mutta pidemmälle en ole lähtenyt moneen kuukauteen.
Eilen oli sitten sellanen tilanne, että mies oli kuskattava Vantaalle asti lääkäriin..Ja matkalla sattui yksi jos toinenki ajovirhe. Tilannetta ei helpottanut myöskään vieressä kauhusta parkuva aikamies. Paineet oli kovat ja siitäkin johtuen tuntui kun en olis ajanut melkein ikinä!
Mä ajan kyllä ihan sujuvasti jos olen yksin tai lasten kanssa..Mutta heti kun isäntä astuu peltihevosen kyytiin, mun taidot hupenee. Ihan niinkuin pokka pitää-sarjassa naapurin tädillä ei kahvikuppi pysy kädessä kun Hyacinth astuu huoneeseen. Ilman Hyasinttia ei mitään vaikeuksia.
Ensimäinen kämmi sattui jo parkkihallissa! Auto sammui kun lähdin liikkeelle (ja tätä ei todellakaan ole tapahtunut aikoihin! Kortin alkuaikoina muutaman kerran). Toinen sähellys tapahtui liikennevaloissa...Jäin sutimaan paikoilleni. Ja Hyasintti karjuu vieressä että "MITÄ SÄ TEEEEET???!!!" Paluumatkalla en ollut varma mistä liittymästä käännytään, joten hieman hidastelin..No takana ajoi joku kärsimätön joka aloitti tuuttailun. Jos olis ollu pienempi tie kyseessä niin olisin painanut jarrut pohjaan ja jäänyt vaikka poikittain tien tukoksi! Mullehan ei tööttäillä.
Hyasintti vieressäni vaan myhäili että takana olijaa ärsytti mun hitaus. Ihan rauhassa saa ärsyttää. Muakin ärsyttää se, että pitäis olla nopea ja ketterä ihan tuntemattomilla teillä!
No sitten moottoriteillä mun kaasujalka kävi keveeks ja huristelin ajoittain ylinopeutta, siitäkin Hyeen- eiku Hyasintti huomautteli...Ja siitä kun itse lörpötteli ja mä epähuomiossa aloin hidastaa vaikka valot oli vihreellä.
Sitten saavuimmekin kotikulmille ja piti vielä käydä tankkaamassa auto. Mä en ole kun kerran elämässäni tankannut ja se oli meidän edellinen auto! Isäntä alkoi sekottamaan mun päätä "luukku on oikeella ja meet tohon vasemmalle.Ei siihen ku tohon mikä ei oo automaattinen..." jne. No mulla meni pasmat sekasin enkä enää ymmärtänyt mitään. Pyysin kertomaan mikä numero niistä masiinoista..No sitä taas ei Hyasintti hoksannut vaikka kissan kokoisesti oli tankkauspaikat numeroitu. Lopulta könötettiin kilpikonnavauhtia siinä mittareiden lähellä ja huudettiin. Toinen sitä vasenta ja oikeeta..ja minä että mikä numero! Lopulta ratkaisin tilanteen niin että ajoin pömpeleiden kohdalta kokonaan pois ja parkkeerasin auton. Sitten nollattiin tilanne ja tajusin mihin kohti mun tulis ajaa ja miten päin. Jostakin syystä en vaan saanutkaan autoa peruuttamaan kun oli lievä alaviisto tiessä ja auto lähti kohti verkkoaitaa...Pari yritystä ynnä Hyasintin reaktiot ja meikäläinen astui autosta ulos. No ei auttanut niskavammasen muuta kuin itse tankata ja ajaa niskatukineen meidät itse kotiin.
Kotona todettiin että mä kaipaan harjoitusta (samaa mieltä) ja Hyasintti hoksasi omatoimisesti pahoitella kärsimättömyyttään.

2 kommenttia:

  1. :D Loistavaa kerrontaa! Tähän voisin laittaa nimimerkin aikoinaa omalle vaimolleen ajoluvilla opettaneen tapauksen muistoija myhäillen..

    *e

    VastaaPoista
  2. hehe. Mä en ois kestäny jos toi ois ollu opettajana..eikä sekään olis kestäny mua oppilaana :D

    VastaaPoista