Opastusta

Mä olen joku eksyjien magneetti. Mulla varmaan neonkirjaimilla jossain lukee että "kysykää minulta,minä vien teidät perille vaikka avaruuteen".
Mulla on semmonen huonopiirre, että jos multa kysytään reittiä niin koitan aluksi selittää..Jos ei synny ns. ymmärrystä niin mun suusta pääsee "no mä voin näyttää missä se on"..Tai jos en itsekään ole varma niin "no katsotaan yhdessä missä se on"...
Eid-juhlistakin lähdin kahta ranskalaista eksynyttä kuljettamaan kilsakaupalla..Ei mulla ollut havaintoa itsellänikään missä se osoite oli..Mutta soitin nollakaksnollakaks....:teen ja kyselin viereisiä katuja ja sain pienen kuvan missäpäin kohde ois...No sitten juhlatamineissa vaan turistien kans pyörimään...
Tänään istuin leikkipuistossa kun eräs rouva kyseli lähistöllä olevan kadun nimeä...Hän ei ymmärtänyt täysin missäpäin (oli ulkomaalainen) joten minä taas "voin näyttää sulle"...No hommahan osottautui sitten kinkkisemmäksi koska ei löydetty juuri sitä taloa...Kysyttiin ohjeita ja suunnistettiin yhdessä. Tosin ilman mun apuani rouva olis mennyt muutaman kerran väärään suuntaan ja ois kiertäny kehää (niinkuin oli jo ehtinyt ennen mua tehdä). No löytyihän se määränpää sitten n.20 minuutin kävelyn jälkeen...
Mielellänihän mä opastan,mutta jälkeenpäin aina mietin että miks ihmeessä en vaan pysty olee semmonen tyly että osottaisin vaan suuntaa ja sanoisin että tuollapäin. Miks mun pitää varmistaa että se ihminen löytää tasantarkkaan perille,eikä vaan sinnepäin???